Tarton ja Lundin matkapäiväkirja, osa 8: "Nätti kaupunki, jota ei ehdi nähdä"

tl;dr Lundissa osallistuin konferenssiin ja puhuinkin siellä. Kaupunki on nätti.

Sain Turun yliopistosäätiöltä tutkijahuoneresidenssin reiluksi viikoksi Tartossa, Villa Tammekannissa. Tartosta suunta käy Lundiin konferenssiin ja sieltä omaan sänkyyn pötkölleen.

Viimeiset pari päivää ja vielä lauantain olen Lundissa viidensillä eurooppalaisilla kriittisen eläintutkimuksen päivillä. Tänään perjantaina pidin oman esitelmäni ja se meni ihan kivasti. Huomisen jälkeen alkaa kotimatka.

Murinaa ja ässytystä

Tietysti, kun nissuttaja olen luonteeltani, niin moitin aina kun siihen vähänkin on mahdollisuutta. Tässä kolme moitetta.
1) Konferenssin ohjelma on järjettömän tiukka. Ohjelma on jaettu kolmen esitelmän sessioihin, joiden välillä on vartin tauot. Konferenssi on ollut kuitenkin sen verran suuri suksee, että pelkästään tuon väkimäärän siirtyminen kahden huoneen välillä on siinä ajassa hankalaa, puhumattakaan, että oikeasti kahvinsa ehtisi juoda rauhassa. Lisäksi vielä keynote-esitelmät ovat toisessa rakennuksessa, mihin siirtyminen vie myös aikansa.

Pufendorf-instituutti, jossa varsinainen tapahtuma on. Onhan noita rumempiakin teollisuushalleja yliopistojen tiloina. Nimensä talo on saanut Samuel von Pufendorfilta, joka aateloitiin pari kuukautta ennen kuolemaansa.

2) Edellisen kun vielä yhdistää ihmisten ajanhallintaongelmiin, niin soppa onkin valmis. Ihmettelen suuresti, miten se on niin vaikeaa tehdä työnsä. Selkeästi on kerrottu, että esitelmälle on keskusteluineen aikaa maksimissaan 25 minuuttia. Ei vaikeaa, sen vaan tekee sellaiseksi, että ehtii jotain järkevää lausua siinä ajassa. Turha yrittää laittaa kaikkea kiinnostavaa, mitä maailmassa on siihen lyhyeen pätkään.
Oma esitelmäni oli moderaattorin merkkien mukaan 23 minuuttia. Ja saiko kukaan kysyä mitään minulta? No ei. Edellinen käytti aikansa puheeseen ja tietysti yleisöstä joku alkoi kysellä siltä. Ei sen noin pidä toimia, vähän venyttäen tuota voi sanoa varastamiseksi.
Ja tämä moite koskee myös kokeneita esiintyjiä. Ei konferenssiin tulla valmistautumatta oikean pituiseen esitelmään.
Toinen rakennus. Noissa portin tolpissa lukee talon olleen geologinen instituutti tai jotain sellaista. Nyt tuossa lasin ja tiilen kompleksissa ovat kirjallisuusihmiset ja sen sellaiset, olin ymmärtävinäni.

3) Ihan järjettömän kuuma täällä on. Jatkuvasti ulkona yli 10 astetta. Ja sisällä vielä enemmän koska paikalliset näyttävät olevan palelevaista kansaa. On kaulaliinaa ja takit kiinni, vaikka ei edes tuule pahasti. Itse painelen pikkutakissa ja paidassa takki auki ja silti ottaa voimille. Eikä tietysti konferenssiväen paljous mitenkään vähennä lämpöä saleissa.

Tietysti nämä moitteet eivät ole pääasiallinen anti konferenssista. Yleisesti ottaen, olosuhteet ja odotettua suuremman suosion huomioiden, homma on sujunut mallikkaasti.

Paljon ei ehdi nähdä

Ohjelmaa konferenssissa on aamuyhdeksästä viiteen, joten valoisan aikaan kaupunkia ei ehdi juuri kokea. Olin kuitenkin juoni ja skippasin yhden session, joten ehdin käydä kirjakaupassa ja ottaa muutaman kuvankin.
Aivan kirjakaupan vieressä on iso kirkko.
Kirkon vieressä on kiva puisto, jonka käytävät ovat kuraiset. Kosteutta on reilusti maassa, vaikka päivisin ei ole edes satanut. Nähtävästi ennen tänne tuloani täällä satoi kuin aisaa. Kuninkaan talo on puiston vieressä.

Ja siinä kuninkaan talon vieressä on yliopiston hallintorakennus. Kyllä reksin kelpaa.
Niin, ne kuraiset käytävät. Tuossa puistossa on kylttien mukaan kymmensiä erilaisia puita. Itse suosin kasveissa käytännöllistä taksonomiaa: heinät, puskat ja puut.

Siisti ja kaunis

Kaupunki on sanomattoman nätti näillä nurkilla. Kävely kaduilla on miellyttävää ja katseltavaa riittää. Vanhan kaupungin tapaan toki jalkakäytävät ovat kapeat, joten vähän joutuu tarkkana olemaan, ettei pahasti autojen alle jää. Huomasin muuten, että aika huonoja vilkun käyttäjiä täällä on useita, aivan kuin omia aikeita ei haluttaisi paljastaa ennen kuin on pakko. Tosin, jalankulkijan haavoittuvuutta osataan kunnioittaa ja pysähdytään kiltisti suojatien eteen.
Paikalliset asukkaat ovat täälläkin kohteliaita ja kauniita. Joku turisti taustalla, luulen.
Tällainen peruskatu. Sandgatan on ja edessä piispan asunto ja oikealla Thomanderin opiskelija-asuntola. Ei mitään tietoa, onko siellä opiskelijoita sen enempää kuin piispaakaan.

Yksi kortteli suoraan asemalta ja sitten käännös oikeaan. Tuolla missä on valoisaa, löytyy Mormors bakeri, mistä saa aamukahvia jo kello 7. Kahvila on hostellista heti nurkan takana.

Kaduilla on hyvin siistiä, roskaa ei juuri näy. Mutta ei täällä siisteys ihan Tarton tasoa ole. Löysin hiuslenkin viimein. Nämä ovat sellaista tavaraa, jota ei osteta. Kotopuolessa kun tarvitsen uuden, ei tarvitse kuin luoda katse kadulle, niin jo viimeistään kolmannella silmäyksellä löytyy. Tartossa ei toivoakaan, mutta täällä onni potkaisi.
Pieni onnenhetkeni koitti

Kommentit

Suositut tekstit