Tarton ja Lundin matkapäiväkirja, osa 5: "Tarton tauti ja lohduketta"

tl;dr Tartossakin rakennetaan rumia taloja nättien keskelle, mutta onneksi sentään kivaa vanhaa on jäljellä. Ja vegaanista pitsaa suoraan listalta ravintolassa.

Sain Turun yliopistosäätiöltä tutkijahuoneresidenssin reiluksi viikoksi Tartossa, Villa Tammekannissa. Tartosta suunta käy Lundiin konferenssiin ja sieltä omaan sänkyyn pötkölleen.

Tarton tauti

Turun tauti on paitsi punkbändi, se tarkoittaa myös korruptioepäilyjen sävyttämää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten hävitysvimmaa ja kaupunkikuvaa rikkovien, vanhaan ympäristöön istumattomien talojen rakentelua.
Tauti ei ole puhtaasti turkulainen, vaan sitä on harrastettu myös muuallakin. Ja kauhukseni myös Tartossa (tosin mistään korruptioepäilyistä en osaa sanoa mitään).

Matkapäiväkirjan toisessa osassa mainitsin Küütrin, Rüütlin ja Kompaniin rajaamalla tontilla tapahtuvasta rakennustyömaasta. Tänään lounasreissulla tulin kiinnittäneeksi huomiota työmaan aidassa olevaan havainnekuvaan. Hiukset olisivat nousseet pystyyn jos eivät olisi niin paksua takkua.
Kuva havainnekuvasta. Tontille on nousemassa moderni tasaseinäinen rakennus. Tikku-ukot vähän naurattavat.
Kuva suurin piirtein samasta paikasta kuin havainnekuva. Tähänhän istuu moderni mökki kuin nyrkki silmään, eikö? Muusikot kuvassa lauloivat kivasti.
Jonkin verran harmittaa. Olisihan siihen uuteen taloon voinut vähän krumeluuria suunnitella ja ympäristöön istuvamman olisi varmalla saanut, vaikka ei se ehkä kaikkein mahdottominkaan tapaus ole.

Lohduketta ruokana...

Lounaalla kävin Ruunipizzassa tuota Armastus-cafeta vastapääten. Jaksan arvostaa, että suoraan listasta löytyy vegaanipitsaa, täällä peräti kaksi: Maaema ja Maaisa.
Maaisassa on papuja, valkosipulia ja pikkutomaatteja ja reippaasti vegejuustoa. Pohja on rapea, eikä mikään pulla.
Mukavaa ravintolassa oli myös pikkuinen koira, joka kuljeksi kaikessa rauhassa vapaana pöytien välissä. Kotopuolessa sellaisesta olisi varmasti noussut sen päiväinen huuto ja älinä, ettei todeksi usko. Otus meinasi tulla silitettäväksi, mutta huomasi ajoissa, ettei kädessäni olekaan herkkua.

... ja nähtävyytenä

Raatihuoneentorilta kun lähtee lounaaseen, ylämäkeen kohti rautatieasemaa Toomemäen ylitse, näkyviin tulee enkelten ja paholaisen sillat.
Enkelten silta. G. F Parrot Primo Rektori Universitas Dorpatensis lukee siinä. Joku pakukaija tsihihii...
Dorpat on Tarton eräs vanha nimi. Siksi vanhassa sillassa on Universitas Dorpatensis.Tuo papukaija, eli Georg Friedrich Parrot oli Dorpatin yliopiston ensimmäinen rehtori 1800-luvun alulla. Tarton yliopisto on perustettu jo 1600-luvulla, mutta noihin aikoihin alueen hallitsijaa vaihdettiin kuin sukkia, joten yliopistokin perustettiin, muutti, suljettiin, perustettiin uudelleen jne. lukuisia kertoja. Parrot kuoli Helsingissä.

Paholaisen silta on ina tuosta enkelten sillasta eteen päin. Eli kuvasta katsoen seljän takana. Plakaatti sillan vieressä kertoo, että nimi voi olla keksitty vaan enkelten sillan vastapainoksi, tai sitten se voi tulla suunnittelijan nimestä. Manteufel piirsi sillan ja teufel on saksaksi paholainen.
Siltoja Tartossa on siis paitsi joen ylitse, myös yhdistämässä mäkiä. Mielestäni varsin erikoislaatuista, vaikkakin kätevää.

Niinja parastahan oli, että juuri ennen paholaisen siltaa hyvin nuori koiranpentu väkisin tuli krapsuteltavaksi ja heitti ihan selälleen maharapsuja saadakseen. Se oli kiva ravintolakoiran lisäksi.

Kommentit

Suositut tekstit