Sentienssi, moraalinen status ja emootiot: Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä

tl;dr Eläimet ovat tuntoisia, niitä ei pidä kiusaaman ja niiden tunteita voidaan myös tutkia.

Kuuntelupiirin kolmannella kerralla keskusteltiin pääasiassa sentienssistä ja sen moraalisesta merkityksellisyydestä.

Kuunneltavat ohjelmat olivat:
Michael Cox, Gary Steiner: a conversation about morality and animals 29 minuuttia https://www.youtube.com/watch?v=R6JA2IwDuPI

Oxford Uehiro, Shelly Kagan: When is it okay to kill animals, 32 minuuttia https://www.youtube.com/watch?v=pk-PTCmlZII

Michigan Veterinary Association, Ian Duncan: Animal Sentience and Animal
Emotion, 53 minuuttia, https://www.youtube.com/watch?v=xg61BY0_73M

Kahdessa ensimmäisessä ohjelmassa filosofian professorit kertovat näkemyksiään eläinten moraalisesta asemasta ja erityisesti tuntoisuuden merkityksestä. Kolmannessa ohjelmassa eläinten hyvinvointitieteen professori kertoo eläinten tuntoisuudesta ja emootioista, sekä siitä, miten näitä asioita tutkitaan.

Koirat ovat sentienttejä ja kokevia olioita. Niiden tunnemaailma poikkeaa kuitenkin meistä ihmisistä. Esimerkiksi degujen jätösten ja hiekan syöminen tuottaa mielihyvää koiralle.

Sentienssi

Sentienssi, tuntoisuus, on kyky aistia tai kokea maailmaa. Keskeisinä on pidetty kykyä tuntea nautintoa tai kärsimystä, mutta tätä voi pitää turhan suppeana määrittelynä. Kärsimys edellyttää jonkinlaisen subjektiivisen tietoisuuden. Steinerin mukaan sentienssi ei kuitenkaan edellytä reflektiota. Riittävää on, että kokee maailman ja suhtautuu siihen jollain tavalla. Pohdinnat ”minästä” maailmassa kokevana eivät ole oleellisia sentienssin kannalta.

Keskushermottomat oliot ovat mitä luultavimmin epäsentienttejä, mikä ei tarkoita, etteikö niitäkin voisi vahingoittaa, tai niiden tarpeita jättää huomiotta. Mutta sentienttejä olioita voi vahingoittaa sellaisilla tavoilla, joilla epäsentienttejä ei voi.

Duncan keskustelee luennossaan eläinten tarpeiden ja tuntemusten erottamisesta tutkimuksessa. Tarpeet ovat jotain, jota voidaan tutkia niiden biologisen funktion kautta. Eläin tarvitsee ruokaa, riittävän lämmintä ollakseen ja niin edelleen. Tuntemukset taas ovat keskeisiä eläimen hyvinvoinnin kannalta. Duncanin esimerkissä perunan ja sian ero on, että peruna ei ole sentientti. Perunalla on kuitenkin tarpeita, se tarvitsee vettä, valoa ja ravinteita. Peruna vahingoittuu sairastuessaan kasvitautiin. Sikakin vahingoittuu sairastuessaan, mutta sen lisäksi sika kärsii sairaudestaan.

Moraalinen status

Moraalinen status tarkoittaa, että olio on otettava huomioon sellaisissa asioissa, joilla on vaikutuksia tähän olioon. Jos moraalistatusta ei kunnioiteta, tehdään vääryys toista kohtaan. Yksi lähtökohta on, että kaikilla sentienteillä olioilla on sama moraalinen status. Kaikkien moraalivaateet ovat samalla viivalla.

Kagan esittää moraaliselle statukselle hierarkkisen näkemyksen, joka poikkeaa edellisestä ajatuksesta. Hänellä siihen, että oliolla on yleensäkään moraalinen status, vaaditaan vähintään minimaalinen sentienssi ja toimijuus. Tämän ylittävät kyvyt tai ominaisuudet nostavat moraalista statusta.

Statuksen hierarkkisuus ilmenee moraalisten vaateiden ristiriitatilanteissa. Eli kun kahden olion vaade esimerkiksi koskemattomuuteen on ristiriidassa, korkeamman statuksen omaavan vaade on voimakkaampi. Oleellista on, että korkeamman statuksen omaavan mikä tahansa vaade ei ole alemman statuksen olion perustavia vaateita voimakkaampi. Siis jos pidän äänestä, joka tulee kissasta sitä potkaistessa, en silti saa potkaista kissaa, koska koskemattomuus on perustavampi vaade kuin mielihalustani nouseva vaade. Tai arkisemmin, en saa syödä eläimiä ilman pakottavaa tarvetta, koska oikeus elämään ylittää oikeuteni mussuttaa lihaksia.

Emootioiden tutkimus

Duncanin mukaan 1900-luvun behavioristinen tutkimus, jossa eläinten (myös ihmisten) käyttäytyminen pyrittiin selittämään ilman viittaamista eläimen sisäiseen mielellisyyteen, viivästytti kunnollisen hyvinvointitutkimuksen kehittymistä. Behaviorismista on onneksi luovuttu ja Duncan esitteleekin muutamia mielenkiintoisia kokeita, kuinka eläimiltä kysytään niiden haluista ja tuntemuksista.

Kanat oppivat välttämään säikähtämistä. Koeasetelmassa kanan häkissä on piilokoppi, kaiutin ja nopeasti täytettävä ilmapallo. Kun ilmapallo täytetään, kana uskoo jonkin käyvän päälle ja säikähtäneenä pakenee piilokoppiin. Kun ennen pallon täyttämistä annetaan äänimerkki, kana oppii menemään piiloon jo ennen pelottavan pallon täyttämistä.

Toinen esimerkki tutkimuksesta on, kun haluttiin selvittää, inhoaako hevonen rollkuria, eli ylitaivutusta. Selvisi, että kyllä inhoaa. Koeasetelmassa hevonen kulki vasemmalle ja oikealle haarautuvan risteyksen läpi. Ensin hevosta ratsastettiin ylitaivutettuna vasemmalle ja normaaliasennossa oikealle useita kertoja. Tämän jälkeen hevosen annettiin itse tehdä valinta kulkeako oikealle vai vasemmalle. Valtaosa (14 hevosta 15:stä) valitsi oikealle kulkemisen. Tämä oli selvä merkki siitä, että ylitaivutussuunta oli epämieluinen.