Moraalisuus: Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä
tl;dr Moraaliselta toimijuudelta edellytetään tavallisesti ominaisuuksia, jotka tekevät toimijan vastuulliseksi teoistaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan myös robotit tai eläimet voisivat olla moraalisten syiden motivoimia.
Kuuntelupiirin neljännellä kerralla keskusteltiin siitä, mitä moraalisuus on ja millä olioilla moraalisuus voi olla.
Kuunneltavat ohjelmat olivat:
Tiedeykkönen, Robotit ja robottien moraalinen vastuu 2015, 49 minuuttia https://areena.yle.fi/1-2688906
ja
Conference of Animal Rights in Europe 2017, Mark Rowlands: Can Animals Be Moral? https://www.youtube.com/watch?v=e-qXbFLhZAM
Ensimmäisessä ohjelmassa kognitiotieteen tutkija Michael Laakasuo kertoo alkaneesta projektista, jossa tutkitaan robottien moraalisuutta ja asennoitumistamme moraaliseen päätöksentekoon. Toisessa ohjelmassa filosofi Mark Rowlands pohtii eläinten moraalisuuden mahdollisuutta.
Perinteisesti moraalisuutta tutkitaan kolmen teoriaperinteen avulla. Ensimmäisessä oleellista on teon lopputulos. Vaihtoehtoisista toimintatavoista pitää valita se, jolla on parhaat seuraukset. Tätä kutsutaan seurauseettiseksi kannaksi, tai konsekventalismiksi. Usein yhtäsuuruusmerkin voi vetää myös utilitarismiin, jossa paras valinta tuottaa suurimman hyvän mahdollisimman suurelle joukolle. Tunnettuja utilitaristeja ovat Jeremy Bentham, John Stuart Mill ja nykyfilosofeista Peter Singer.
Toinen perinne korostaa velvollisuutta noudattaa moraalisääntöjä. Moraalisäännöt ovat sellaisia, jotka rationaalinen toimija voisi hyväksyä yleisiksi laeiksi. Tämän velvollisuuseettisen, tai deontologisen, kannan tunnetuin edustaja on Immanuel Kant, nykyfilosofeista (sen lisäksi, että noin puolet kaikista) voi mainita jo edellisellä kerralla esiintyneen Shelly Kaganin ja Christine Korsgaardin.
Kolmas perinne tulkitsee moraalisuutta sen kautta, miten hyveellinen toimija toimisi, jotta mahdollisimman suuri onnellisuus, tai mahdollisuus kukoistukseen toteutuisi. Tunnetuin hyve-etiikan muotoilija on Aristoteles, muita tunnettuja ovat Philippa Foot ja nykyfilosofeista Martha Nussbaum.
Tutkimalla robotteja ja asennoitumistamme niihin, saamme selville jotain itsestämme. Laakasuo kertoo hankkeesta, jossa tutkitaan ihmisten asenteita moraalisiin valintatilanteisiin, joissa toimijana on joko ihminen, tai robotti. Valintapulmana on klassinen yksi vastaan viisi -tilanne, jossa pitää valita pelastaako viisi uhraamalla yksi henkilö, tai toisin päin, antaako yhden kuolla viiden edestä.
Jännittävää on, että toimijan olemus vaikuttaa siihen, miten oikeana tai vääränä valintaa pidetään. Tilanteessa, jossa vaara uhkaa viittä, jotka voi pelastaa uhraamalla yhden, ihmisen tekemänä päätös olla uhraamatta yksi suvaitaan helpommin kuin ihmisenkaltaiselta robotilta. Jos robotti taas on vähemmän ihmisenkaltainen, päätös suvaitaan paremmin.
Yleisesti ottaen utilitaristiset valinnat olivat kaikkein vähiten oikeiksi koettuja, olipa toimijana mikä vain. Ilmeisesti laskelmoiva moraalisuus ei ihmisiä viehätä.
Robottien moraalisuus ja sen tutkimus ovat houkuttelevia, koska ihminen on utelias. Haluamme selvittää kaikenlaisten asioiden mahdollisuutta ja koneiden osalta erityisesti mahdollisuutta helpottaa elämäämme. Parhaassa tapauksessa ihminen pääsee miettimään laajempia kokonaisuuksia, jos päätöksenteko toisteisissa moraalisissa asioissa voidaan siirtää koneille.
Ongelmatonta robottimoraalisuus ei tietenkään ole. Erityinen kysymys on vastuun sijainti, mikäli jotain epätoivottavaa tapahtuu. Jos robotti on moraalinen toimija, voiko sitä pitää myös täysin vastuullisena tekemistään valinnoista? Laakasuo esittää vastuun sijoittumiseen perinteisten robotti, sen omistajan vastuu, ohjelmoijan vastuu tai valmistajan vastuu, lisäksi vielä meidän kollektiivisen vastuumme. Ehkä vastuu robotin tekemän epätoivottavan päätöksen seurauksista onkin tämänkaltaisten robottien mahdollistavalla poliittisella ja taloudellisella järjestelmällä.
Moraalisuudelle on perinteisesti ainakin kaksi merkittävää edellytystä: toimijan pitää pystyä kontrolloimaan päätöksiään ja toimijan pitää pystyä reflektoimaan päätöstensä vaikutuksia. Nämä esiintyvät niin filosofisessa kirjallisuudessa kuin luonnontieteellisessäkin, aina Darwinista lukien. Ihmisten ero niin robotteihin kuin eläimiinkin olisi juuri, että vain ihmisissä nämä ominaisuudet esiintyvät täydessä mitassaan.
Tekojen ymmärtäminen ja kyky niiden arviointiin ovat ehtona moraaliselle toimijuudelle ja vastuullisuudelle. Hyve-eetikoilla moraalinen hyveellisyys on, että teko pitää tehdä hyveellisyyden tavoitteen motivoimana. Velvollisuusetiikkaan mukaan moraalisäännöt pitää tuntea ja niitä pitää pystyä arvioimaan ja seurauseetikoille tärkeää on pystyä arvioimaan vaihtoehtoisten tekojen seurauksia. Nämä kaikki edellyttävät varsin paljon
Rowlandsin mukaan nämä eivät kuitenkaan ole moraalisuuden kannalta välttämättömiä, ja itse asiassa edes me ihmiset emme moraalisesti toimiessamme useinkaan sen enempää kontrolloi kuin reflektoikaan tekojamme.
Mark Rowlands esittää moraalisen toiminnan jakautuvan kahteen erilaiseen toimijuuteen. subjektiuteen ja agenssiin. Se, joka on moraalisen huomionoton kohteena on moraalipatientti. Käytän tässä yhteydessä myös Rowlandsin kirjaa Can animals be moral?, koska vuonna 2016 kirjoitin sen perusteella viimeisen perustutkintooni kuuluvan esseen, johon suomensin myös Rowlandsin määritelmät.
Moraaliagentti on Rowlandsilla käytännössä täysin sama kuin tavanomainen näkemys moraalisesta toimijuudesta. Lisänä hän esittelee moraalisubjektin, johon ei liity vaatimuksia kontrollista tai reflektiosta.
Jos moraalisubjekti ei kontrolloi, siis ole kykenevä ymmärtämään tekojaan, mistä moraalinen motivaatio sitten tulee? Mitä on tämä meidänkin arkinen ”oikein tekeminen”?
Rowlands esittelee kaksi filosofista työkalua, joilla toimijuuden kahtiajako havainnollistuu, Myshkinin ja Marlow'n. Myshkin on sellainen, joka toimii moraalisesti, mutta jolla ei ole kykyä arvioida omaa moraalisuuttaan ja Marlow on jokin, joka kykenee arvioimaan omia moraalisia tuntemuksiaan. Karkeasti sanoen, Myshikin edustaa moraalista subjektia ja Marlow moraalista agenttia.
Myshkinin moraalisen toiminnan Rowlands esittää seuraavalla tavalla:
Marlow poikkeaa Myshkinistä lopulta vain kyvyssään tarkastella moraalisen modulinsa tuotoksia, eli määritelmän kohdissa (4) ja (5). Sekä Marlow'lla, että Myshkinillä on niin sanottu moraalinen moduulinsa, se jokin, joka yhdistää tilannearvion sopiviin emotionaalisiin vasteisiin. Eli tämä jokin, olkoon aivojen osa tai jokin aivojen prosessi tai mikä tahansa muu tekijä, tuottaa sen, että moraalinen toimija osuu arviossaan oikeaan oikeista syistä. Siis että moraalinen toiminta motivoituu moraalisista syistä.
Rowlands esittää siis, että moraalinen toiminta ei edellytä niitä ominaisuuksia, joiden perusteella toimijaa voidaan pitää moraalisesti vastuullisena teoistaan. Näin ollen eläimet voivat olla moraalisia. Eikä ole erityistä syytä uskoa, etteivätkö myös robotit voisi siinä tapauksessa olla.
Jos moraalisuus ei edellytä vastuulliseksi tekeviä piirteitä, sijoittuu myös todellinen vastuu teoista jonnekin muualle kuin toimijaan itseensä. Toki syypää huonoihin valintoihin voi olla ilman vastuutakin ja robotilta voidaan katkaista sähköt, tai eläin tappaa kostoksi tai tulevien ongelmien välttämiseksi.
Meitä voi kuitenkin pitää moraalisesti vastuullisina, sillä meillä on tuo täysi agenssi täysin riippumatta siitä, käytämmekö kykyämme koskaan. Arjessa tuskin kovinkaan usein pohdiskelemme tekojamme, koska useimmat tilanteet ovat läpikotaisin tuttuja. Kovin ihmeellistä moraalista harkintaa ei tarvitse siihen, että tervehtisinkö K-kaupan kassaa ostaessani ranupussin ja vegenakkeja, tai pidänkö ovea hetken auki, että itselleni vieras pääsee samoilla saranankulutuksilla sisään kirjaston ovesta.
Rowlands, M. (2012). Can animals be moral? Oxford University Press.
Kuuntelupiirin neljännellä kerralla keskusteltiin siitä, mitä moraalisuus on ja millä olioilla moraalisuus voi olla.
Kuunneltavat ohjelmat olivat:
Tiedeykkönen, Robotit ja robottien moraalinen vastuu 2015, 49 minuuttia https://areena.yle.fi/1-2688906
ja
Conference of Animal Rights in Europe 2017, Mark Rowlands: Can Animals Be Moral? https://www.youtube.com/watch?v=e-qXbFLhZAM
Ensimmäisessä ohjelmassa kognitiotieteen tutkija Michael Laakasuo kertoo alkaneesta projektista, jossa tutkitaan robottien moraalisuutta ja asennoitumistamme moraaliseen päätöksentekoon. Toisessa ohjelmassa filosofi Mark Rowlands pohtii eläinten moraalisuuden mahdollisuutta.
 |
| Kun (huom! ei jos) degu tuhoaa huonekaluja, onko kaveri vastuussa teostaan? |
Moraalitutkimuksen suunnat
Perinteisesti moraalisuutta tutkitaan kolmen teoriaperinteen avulla. Ensimmäisessä oleellista on teon lopputulos. Vaihtoehtoisista toimintatavoista pitää valita se, jolla on parhaat seuraukset. Tätä kutsutaan seurauseettiseksi kannaksi, tai konsekventalismiksi. Usein yhtäsuuruusmerkin voi vetää myös utilitarismiin, jossa paras valinta tuottaa suurimman hyvän mahdollisimman suurelle joukolle. Tunnettuja utilitaristeja ovat Jeremy Bentham, John Stuart Mill ja nykyfilosofeista Peter Singer.
Toinen perinne korostaa velvollisuutta noudattaa moraalisääntöjä. Moraalisäännöt ovat sellaisia, jotka rationaalinen toimija voisi hyväksyä yleisiksi laeiksi. Tämän velvollisuuseettisen, tai deontologisen, kannan tunnetuin edustaja on Immanuel Kant, nykyfilosofeista (sen lisäksi, että noin puolet kaikista) voi mainita jo edellisellä kerralla esiintyneen Shelly Kaganin ja Christine Korsgaardin.
Kolmas perinne tulkitsee moraalisuutta sen kautta, miten hyveellinen toimija toimisi, jotta mahdollisimman suuri onnellisuus, tai mahdollisuus kukoistukseen toteutuisi. Tunnetuin hyve-etiikan muotoilija on Aristoteles, muita tunnettuja ovat Philippa Foot ja nykyfilosofeista Martha Nussbaum.
Robottien kiinnostavuus
Tutkimalla robotteja ja asennoitumistamme niihin, saamme selville jotain itsestämme. Laakasuo kertoo hankkeesta, jossa tutkitaan ihmisten asenteita moraalisiin valintatilanteisiin, joissa toimijana on joko ihminen, tai robotti. Valintapulmana on klassinen yksi vastaan viisi -tilanne, jossa pitää valita pelastaako viisi uhraamalla yksi henkilö, tai toisin päin, antaako yhden kuolla viiden edestä.
Jännittävää on, että toimijan olemus vaikuttaa siihen, miten oikeana tai vääränä valintaa pidetään. Tilanteessa, jossa vaara uhkaa viittä, jotka voi pelastaa uhraamalla yhden, ihmisen tekemänä päätös olla uhraamatta yksi suvaitaan helpommin kuin ihmisenkaltaiselta robotilta. Jos robotti taas on vähemmän ihmisenkaltainen, päätös suvaitaan paremmin.
Yleisesti ottaen utilitaristiset valinnat olivat kaikkein vähiten oikeiksi koettuja, olipa toimijana mikä vain. Ilmeisesti laskelmoiva moraalisuus ei ihmisiä viehätä.
Robottien moraalisuus ja sen tutkimus ovat houkuttelevia, koska ihminen on utelias. Haluamme selvittää kaikenlaisten asioiden mahdollisuutta ja koneiden osalta erityisesti mahdollisuutta helpottaa elämäämme. Parhaassa tapauksessa ihminen pääsee miettimään laajempia kokonaisuuksia, jos päätöksenteko toisteisissa moraalisissa asioissa voidaan siirtää koneille.
Ongelmatonta robottimoraalisuus ei tietenkään ole. Erityinen kysymys on vastuun sijainti, mikäli jotain epätoivottavaa tapahtuu. Jos robotti on moraalinen toimija, voiko sitä pitää myös täysin vastuullisena tekemistään valinnoista? Laakasuo esittää vastuun sijoittumiseen perinteisten robotti, sen omistajan vastuu, ohjelmoijan vastuu tai valmistajan vastuu, lisäksi vielä meidän kollektiivisen vastuumme. Ehkä vastuu robotin tekemän epätoivottavan päätöksen seurauksista onkin tämänkaltaisten robottien mahdollistavalla poliittisella ja taloudellisella järjestelmällä.
Moraalisen vastuun edellytyksistä
Moraalisuudelle on perinteisesti ainakin kaksi merkittävää edellytystä: toimijan pitää pystyä kontrolloimaan päätöksiään ja toimijan pitää pystyä reflektoimaan päätöstensä vaikutuksia. Nämä esiintyvät niin filosofisessa kirjallisuudessa kuin luonnontieteellisessäkin, aina Darwinista lukien. Ihmisten ero niin robotteihin kuin eläimiinkin olisi juuri, että vain ihmisissä nämä ominaisuudet esiintyvät täydessä mitassaan.
Tekojen ymmärtäminen ja kyky niiden arviointiin ovat ehtona moraaliselle toimijuudelle ja vastuullisuudelle. Hyve-eetikoilla moraalinen hyveellisyys on, että teko pitää tehdä hyveellisyyden tavoitteen motivoimana. Velvollisuusetiikkaan mukaan moraalisäännöt pitää tuntea ja niitä pitää pystyä arvioimaan ja seurauseetikoille tärkeää on pystyä arvioimaan vaihtoehtoisten tekojen seurauksia. Nämä kaikki edellyttävät varsin paljon
Rowlandsin mukaan nämä eivät kuitenkaan ole moraalisuuden kannalta välttämättömiä, ja itse asiassa edes me ihmiset emme moraalisesti toimiessamme useinkaan sen enempää kontrolloi kuin reflektoikaan tekojamme.
Moraaliset toimijat
Mark Rowlands esittää moraalisen toiminnan jakautuvan kahteen erilaiseen toimijuuteen. subjektiuteen ja agenssiin. Se, joka on moraalisen huomionoton kohteena on moraalipatientti. Käytän tässä yhteydessä myös Rowlandsin kirjaa Can animals be moral?, koska vuonna 2016 kirjoitin sen perusteella viimeisen perustutkintooni kuuluvan esseen, johon suomensin myös Rowlandsin määritelmät.
X on moraalinen patientti jos ja vain jos X on moraalisen huolen legitiimi kohde: eli X on entiteetti, jolla on sellaisia intressejä, jotka tulisi ottaa huomioon, kun tehdään sitä koskevia päätöksiä, tai päätöksiä, jotka muuten vaikuttavat siihen. (Rowlands 2012, 72.)
X on moraalinen agentti jos ja vain jos X on (a) moraalisesti vastuullinen ja voi siten olla (b) moraalisen arvioinnin kohteena (kiitetty tai syytetty, laajasti ottaen) motiiveistaan tai toimistaan. (Emt., 75.)
Moraaliagentti on Rowlandsilla käytännössä täysin sama kuin tavanomainen näkemys moraalisesta toimijuudesta. Lisänä hän esittelee moraalisubjektin, johon ei liity vaatimuksia kontrollista tai reflektiosta.
X on moraalisubjekti, jos ja vain jos X on, ainakin joskus, moraalisten syiden motivoima. (Emt., 89.)
Jos moraalisubjekti ei kontrolloi, siis ole kykenevä ymmärtämään tekojaan, mistä moraalinen motivaatio sitten tulee? Mitä on tämä meidänkin arkinen ”oikein tekeminen”?
 |
| Voiko degu motivoitua moraalisista syistä, vaikkapa auttamaan ystävän piilottamaan tuhotyön jäljet? |
Myshkin ja Marlow
Rowlands esittelee kaksi filosofista työkalua, joilla toimijuuden kahtiajako havainnollistuu, Myshkinin ja Marlow'n. Myshkin on sellainen, joka toimii moraalisesti, mutta jolla ei ole kykyä arvioida omaa moraalisuuttaan ja Marlow on jokin, joka kykenee arvioimaan omia moraalisia tuntemuksiaan. Karkeasti sanoen, Myshikin edustaa moraalista subjektia ja Marlow moraalista agenttia.
Myshkinin moraalisen toiminnan Rowlands esittää seuraavalla tavalla:
Myshkin (1) tekee tekoja, jotka ovat hyviä ja (2) Myshkinin motivaatio näiden tekojen tekemiseen koostuu tuntemuksista tai tunteista, jotka ovat moraalisesti sopivia olosuhteisiin nähden ja (3) Myshkinillä on nämä tunteet ja hän tekee teot niiden vuoksi näissä olosuhteissa, koska hänen ”moraalinen moduulinsa”, joka yhdistää käsitykset tilanteen moraalisesti merkityksellisistä seikoista sopiviin emotionaalisiin vasteisiin luotettavalla tavalla ja (4) Myshkin ei tiedä ”moraalisen moduulinsa” toiminnasta ja on siten (5) kyvytön moduulinsa tuotteiden kriittiseen tarkasteluun. (Rowlands 2012, 146.)
Marlow poikkeaa Myshkinistä lopulta vain kyvyssään tarkastella moraalisen modulinsa tuotoksia, eli määritelmän kohdissa (4) ja (5). Sekä Marlow'lla, että Myshkinillä on niin sanottu moraalinen moduulinsa, se jokin, joka yhdistää tilannearvion sopiviin emotionaalisiin vasteisiin. Eli tämä jokin, olkoon aivojen osa tai jokin aivojen prosessi tai mikä tahansa muu tekijä, tuottaa sen, että moraalinen toimija osuu arviossaan oikeaan oikeista syistä. Siis että moraalinen toiminta motivoituu moraalisista syistä.
Lopuksi
Rowlands esittää siis, että moraalinen toiminta ei edellytä niitä ominaisuuksia, joiden perusteella toimijaa voidaan pitää moraalisesti vastuullisena teoistaan. Näin ollen eläimet voivat olla moraalisia. Eikä ole erityistä syytä uskoa, etteivätkö myös robotit voisi siinä tapauksessa olla.
Jos moraalisuus ei edellytä vastuulliseksi tekeviä piirteitä, sijoittuu myös todellinen vastuu teoista jonnekin muualle kuin toimijaan itseensä. Toki syypää huonoihin valintoihin voi olla ilman vastuutakin ja robotilta voidaan katkaista sähköt, tai eläin tappaa kostoksi tai tulevien ongelmien välttämiseksi.
Meitä voi kuitenkin pitää moraalisesti vastuullisina, sillä meillä on tuo täysi agenssi täysin riippumatta siitä, käytämmekö kykyämme koskaan. Arjessa tuskin kovinkaan usein pohdiskelemme tekojamme, koska useimmat tilanteet ovat läpikotaisin tuttuja. Kovin ihmeellistä moraalista harkintaa ei tarvitse siihen, että tervehtisinkö K-kaupan kassaa ostaessani ranupussin ja vegenakkeja, tai pidänkö ovea hetken auki, että itselleni vieras pääsee samoilla saranankulutuksilla sisään kirjaston ovesta.
Rowlands, M. (2012). Can animals be moral? Oxford University Press.
Kommentit
Lähetä kommentti