Ihmisyys: Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä
tl;dr Kuuntelupiirin ensimmäisessä osassa kuunneltiin kaksi ohjelmaa siitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Näkemyksiä on monenlaisia, mutta ihmisyyttä määrittävää ainutkertaista ominaisuutta on hankala löytää. Tässä muutamia juttuja ohjelmista.
Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä kokoontui ensimmäisen kerran aiheenaan kysymys siitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Nähtävästi meitä ihmisiä kiinnostaa todella paljon se, mitä me olemme. On selvää, että olemme erilaisia kuin muut eläimet, mutta yhtä selvää on, että oravat ovat erilaisia kuin muut. Meitä ihmisiä kiehtoo, mikä tekee meistä jollain tavalla erityisiä. Vai tekeekö mikään? Mistä me tulemme ja mihin menemme?
Ensimmäinen kuunneltu ohjelma oli BBC Radio 4:n ohjelma ”History of ideas: What makes us Humans?” vuodelta 2015. Ohjelma on viidestä lyhyemmästä lähetyksestä koostuva 58 minuuttinen kattaus ihmisyyttä määrittelevistä asioista.
Toinen ohjelma on Youtubesta löytyvä World Science Festivalin paneelikeskustelu ”What it Means to Be Human?” vuodelta 2008. Monitieteinen ja hyvin laaja, peräti 12-henkinen paneeli keskustelee siitä, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.
Ohjelmissa ihmisyyttä määrittäviksi tekijöiksi esitettiin suuri määrä ominaisuuksia. Vasta aivan World Science Festivalin lopussa esiin nostettiin moraalisuus ihmisyyttä määrittävänä tekijänä. Moraalisuudesta piiri kokoontuu erikseen, mikä on hyvä asia, sillä ohjelmissa tätä puolta ei juuri käsitelty.
Ohjelmissa oleellista oli etsiä ihmisyyteen kuuluvia asioita, jotka erottavat meidät niin muista eliöistä kuin jumalistakin. Projektina tällainen etsintä on tuhansia vuosia vanha. Ja kuten jo muinaiset kreikkalaiset synkkänä myrskyisenä yönä sanoivat ”ei o helppoo”.
Ohjelmissa esitettiin ainakin seuraavia tekijöitä:
Näistä ehkä mielenkiintoisimmat itselleni on lähes alati läsnä oleva tietoisuutemme itsestämme maailmassa ja hinkumme kysyä miksi-kysymyksiä.
Olemme itsetietoisia, tiedämme olevamme olemassa ja tiedämme myös tekevämme päätelmiä itsestämme ja maailmasta. Erityisesti oma kuolevaisuutemme kiusaa meitä ehkä tavoin, jotka eivät ole muille eläimille tyypillisiä. Piirin keskustelussa esiin tulivat norsut, joilla on selvästi käyttäytymistä, jonka voi tulkita tiedoksi kuolemasta, ehkä jopa uskonnolliseksi käyttäytymiseksi. ”Kun norsut kohtaavat kuolleen norsun tai sen luurangon, ne jäävät usein pitkäksi ajaksi seisomaan sen viereen, koskettelevat sitä kärsällään ja asettelevat sen päälle kasveja – oli vainaja sitten tuttu tai vieras.” (Helena Telkänranta, Tiede: Kärsänmitalla järkeä ja tunteita)
Stoalaiset, joista erityisesti Senecasta puhuttiin BBC:n ohjelmassa, suhtautuvat kuolemaan tyynesti elämän väistämättömänä osana. Tällainen ataraksian (järkkymätön mielentyyneys) tavoittelu, erityisesti väistämättömän edessä, on ehdolla ihmisille tyypilliseksi ominaisuudeksi.
Mutta entä ne norsut? Nehän muistelevat kuolleita tovereitaan, mutta miten ne suhtautuvat omaan kuolevaisuuteensa? Ehkä norsut ovat saavuttaneet ataraksian ja suhtautuvat kuolemaansa tyyneydellä, tekemättä siitä valtavaa numeroa, kuten me. Ehkä ataraksian saavuttamattomuus onkin juuri ihmiselle tyypillistä.
Jos tietoisuus kuolemasta, oman elämän päättymisestä ja rajallisuudesta, ja siitä huolestuminen on ihmisyyttä määrittävä tekijä, miten replikantit istuvat kuvaan? BBC:n ohjelmassa puhuttiin Blade Runner –elokuvan (alkuteos P. K. Dick Palkkionmetsästäjä-romaani, jonka alkuperäinen nimi on Do androids dream of electric sheep?, näkevätkö androidit unta sähkölampaista?) replikanteista, lähes täysin ihmisen kaltaisista androideista jotka tavoittelevat itseensä ohjelmoidun kuoleman ohittamista.
Nämä replikantit eivät halua elämänsä päättyvän siihen neljään vuoteen, joka heihin on rakennettu, vaan ahdistuvat asiasta ja tekevät kaikkensa muuttaakseen tilanteen. Replikantit eivät ainakaan ole saavuttaneet ataraksiaa, tai oikeammin: heillä on kyky olla olematta ataraksian tilassa. Ehkä he ovat ihmisiä?
Replikantit ovat tietysti kuvitelmaa, mutta kuitenkin aihe, jota sivuten nykyisin tehdään varsin paljon töitä.
Vaikka erottavia tekijöitä voi tunnistaa paljon, jää niissä pääsääntöisesti ero lähinnä määrälliseksi laadullisen sijaan. Ihmisissä monet piirteet ovat monipuolisempia tai voimakkaampia kuin monissa muissa, mutta silti vain saman ominaisuuden esiintymiä. Kielellisyydestä BBC:n ohjelmassa on esimerkki varislintujen kommunikaatiosta, jota haastateltu tutkija ei pidä varsinaisesti kielenä, vaikka mahdollistaakin hyvin monipuolisen tiedonvaihdon.
Ja jos onkin niin, että on jokin vain ihmisissä esiintyvä ominaisuus, onko sillä muuta merkitystä kuin olla erotteleva tekijä ihmisten ja muun välillä?
Joulun jälkeen konvehtirasioita myydään tarjouksella ja ihmiset ahmivat suklaata enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä (ainakin siltä se tuntuu). Rasiassa on erilaisia konvehteja, joista joka sortimentissa on omanlaisensa ominaisuus. Siitä huolimatta ne kaikki ovat yhtä ällöttäviä, mikään ei ole toista parempi, varsinkin kolmatta rasiaa ahtaessa.
Seuraavan tapaamisen aiheina on värinäköä, mehiläisten elämää ja aitososiaalisuutta sekä maailman hahmottamista kaikuluotaamalla. Moraaliseen merkityksellisyyteen ja moraalin luonteeseen päädytään muutaman viikon kuluessa.
Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä kokoontui ensimmäisen kerran aiheenaan kysymys siitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Nähtävästi meitä ihmisiä kiinnostaa todella paljon se, mitä me olemme. On selvää, että olemme erilaisia kuin muut eläimet, mutta yhtä selvää on, että oravat ovat erilaisia kuin muut. Meitä ihmisiä kiehtoo, mikä tekee meistä jollain tavalla erityisiä. Vai tekeekö mikään? Mistä me tulemme ja mihin menemme?
 |
| Ihmisen kehityshistoria Pieruperseen mukaan (kiitos kuvasta taiteilijalle). Käsi ylös, kenelle ihmisyys ei ajoittain muka näytä tältä. |
Ensimmäinen kuunneltu ohjelma oli BBC Radio 4:n ohjelma ”History of ideas: What makes us Humans?” vuodelta 2015. Ohjelma on viidestä lyhyemmästä lähetyksestä koostuva 58 minuuttinen kattaus ihmisyyttä määrittelevistä asioista.
Toinen ohjelma on Youtubesta löytyvä World Science Festivalin paneelikeskustelu ”What it Means to Be Human?” vuodelta 2008. Monitieteinen ja hyvin laaja, peräti 12-henkinen paneeli keskustelee siitä, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.
Ihmisyyttä määrittäviä tekijöitä
History of Ideas esittelee joukon ihmisyyttä määrittävistä ominaisuuksista ja nämä samat toistuvat pitkälti myös World Science Festivalin paneelissa, joka lisää joukkoon muutakin.
Ohjelmissa ihmisyyttä määrittäviksi tekijöiksi esitettiin suuri määrä ominaisuuksia. Vasta aivan World Science Festivalin lopussa esiin nostettiin moraalisuus ihmisyyttä määrittävänä tekijänä. Moraalisuudesta piiri kokoontuu erikseen, mikä on hyvä asia, sillä ohjelmissa tätä puolta ei juuri käsitelty.
Ohjelmissa oleellista oli etsiä ihmisyyteen kuuluvia asioita, jotka erottavat meidät niin muista eliöistä kuin jumalistakin. Projektina tällainen etsintä on tuhansia vuosia vanha. Ja kuten jo muinaiset kreikkalaiset synkkänä myrskyisenä yönä sanoivat ”ei o helppoo”.
Ohjelmissa esitettiin ainakin seuraavia tekijöitä:
- Kumulatiivinen kulttuuri
- Erityinen kognitiivinen symbolismi
- Kielellinen kyvykkyys
- Syiden representointi
- Ominaisuudet, jotka mahdollistavat tieteen kehittymisen
- Kyky tuntea ”äitinsä”, eli universumi
- Ihmisyyttä koskevan kysymyksen esittäminen
- Rakenteellinen uniikkius
- Sosiaalisen laajuus
- Impulssikontrollin voimakkuus
- Maailmaa koskevien representaatioiden laajuus ja tarkkuus
Näistä ehkä mielenkiintoisimmat itselleni on lähes alati läsnä oleva tietoisuutemme itsestämme maailmassa ja hinkumme kysyä miksi-kysymyksiä.
Me kuollaan kaikki!
Olemme itsetietoisia, tiedämme olevamme olemassa ja tiedämme myös tekevämme päätelmiä itsestämme ja maailmasta. Erityisesti oma kuolevaisuutemme kiusaa meitä ehkä tavoin, jotka eivät ole muille eläimille tyypillisiä. Piirin keskustelussa esiin tulivat norsut, joilla on selvästi käyttäytymistä, jonka voi tulkita tiedoksi kuolemasta, ehkä jopa uskonnolliseksi käyttäytymiseksi. ”Kun norsut kohtaavat kuolleen norsun tai sen luurangon, ne jäävät usein pitkäksi ajaksi seisomaan sen viereen, koskettelevat sitä kärsällään ja asettelevat sen päälle kasveja – oli vainaja sitten tuttu tai vieras.” (Helena Telkänranta, Tiede: Kärsänmitalla järkeä ja tunteita)
Stoalaiset, joista erityisesti Senecasta puhuttiin BBC:n ohjelmassa, suhtautuvat kuolemaan tyynesti elämän väistämättömänä osana. Tällainen ataraksian (järkkymätön mielentyyneys) tavoittelu, erityisesti väistämättömän edessä, on ehdolla ihmisille tyypilliseksi ominaisuudeksi.
Mutta entä ne norsut? Nehän muistelevat kuolleita tovereitaan, mutta miten ne suhtautuvat omaan kuolevaisuuteensa? Ehkä norsut ovat saavuttaneet ataraksian ja suhtautuvat kuolemaansa tyyneydellä, tekemättä siitä valtavaa numeroa, kuten me. Ehkä ataraksian saavuttamattomuus onkin juuri ihmiselle tyypillistä.
Jos tietoisuus kuolemasta, oman elämän päättymisestä ja rajallisuudesta, ja siitä huolestuminen on ihmisyyttä määrittävä tekijä, miten replikantit istuvat kuvaan? BBC:n ohjelmassa puhuttiin Blade Runner –elokuvan (alkuteos P. K. Dick Palkkionmetsästäjä-romaani, jonka alkuperäinen nimi on Do androids dream of electric sheep?, näkevätkö androidit unta sähkölampaista?) replikanteista, lähes täysin ihmisen kaltaisista androideista jotka tavoittelevat itseensä ohjelmoidun kuoleman ohittamista.
Nämä replikantit eivät halua elämänsä päättyvän siihen neljään vuoteen, joka heihin on rakennettu, vaan ahdistuvat asiasta ja tekevät kaikkensa muuttaakseen tilanteen. Replikantit eivät ainakaan ole saavuttaneet ataraksiaa, tai oikeammin: heillä on kyky olla olematta ataraksian tilassa. Ehkä he ovat ihmisiä?
Replikantit ovat tietysti kuvitelmaa, mutta kuitenkin aihe, jota sivuten nykyisin tehdään varsin paljon töitä.
Mitä merkitystä?
Vaikka erottavia tekijöitä voi tunnistaa paljon, jää niissä pääsääntöisesti ero lähinnä määrälliseksi laadullisen sijaan. Ihmisissä monet piirteet ovat monipuolisempia tai voimakkaampia kuin monissa muissa, mutta silti vain saman ominaisuuden esiintymiä. Kielellisyydestä BBC:n ohjelmassa on esimerkki varislintujen kommunikaatiosta, jota haastateltu tutkija ei pidä varsinaisesti kielenä, vaikka mahdollistaakin hyvin monipuolisen tiedonvaihdon.
Ja jos onkin niin, että on jokin vain ihmisissä esiintyvä ominaisuus, onko sillä muuta merkitystä kuin olla erotteleva tekijä ihmisten ja muun välillä?
Joulun jälkeen konvehtirasioita myydään tarjouksella ja ihmiset ahmivat suklaata enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä (ainakin siltä se tuntuu). Rasiassa on erilaisia konvehteja, joista joka sortimentissa on omanlaisensa ominaisuus. Siitä huolimatta ne kaikki ovat yhtä ällöttäviä, mikään ei ole toista parempi, varsinkin kolmatta rasiaa ahtaessa.
Seuraavan tapaamisen aiheina on värinäköä, mehiläisten elämää ja aitososiaalisuutta sekä maailman hahmottamista kaikuluotaamalla. Moraaliseen merkityksellisyyteen ja moraalin luonteeseen päädytään muutaman viikon kuluessa.
Kommentit
Lähetä kommentti