sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Keskustelua Joensuussa osa 2/3: Nimillä tekemisestä

tl;dr Kävin Joensuussa keskusteluttamassa ihmisiä. Yksi erityisesti keskustelua kirvoittanut asia oli nimien ja nimeämisen merkitys sille, miten suhtaudumme muihin.

Animalia Joensuu järjesti Joensuun pääkirjastolla luentoillan otsikolla "Voiko eläinrakkaaksi opettaa?" Edellisessä kirjoituksessa esittelin lyhyesti juttelemani aiheet. Tässä käyn lävitse nimien ja nimeämisen vaikutusta sihen miten hahmotamme maailmaa. Nimet paitsi kertovat jotain maailmasta, ne myös muokkaavat sitä.

Punsku ja Jyrkkä tammikuussa 2011 vanhoina setinä. Luonnonvalossa Punskulla on aavistuksen punertava karva ja nuorena Jyrkällä oli varsin aggressiivinen ote elämään. Nämä piikkisikamaiset eivät henkilökohtaisista nimistään ymmärtäneet, vaan ne olivat ihmisten luomuksia.

Nimillä tekeminen

Paul Karaffa ja kumppanit tutkivat vuonna 2012 amerikkalaisten korkeakouluopiskelijoiden suhtautumista erilajisten eläinten suojelemiseen. Havainnot ovat melko karua luettavaa. Erityisen karua tämä on siksi, että tutkittavina ovat korkeakouluopiskelijat, joilla voi olettaa olevan hieman paremmat kyvyt arvioida omaa ajatteluaan, kuin keskimääräiseltä väestöltä voi odottaa. Korkeakoulutuksen yksi tehtävähän on ohjata ihmisiä analyyttiseen ja kriittiseen ajatteluun, jotta päätöksenteko voisi tapahtua perustellusti.

Sellaiset eläimet, joiden nimessä on jotain ylevyyteen tai vaikka kulttuuriseen hienouteen viittaavaa ovat opiskelijoiden suhtautumisessa useammin suojelemisen arvoisia kuin sellaiset, joiden kutsumanimessä on jotain sellaista, jonka liitämme väkivaltaan tai ei-yleviin piirteisiin.
Karaffan ja kumppaneiden havaintoja positiivisina ja negatiivisina pidettävien nimien vaikutuksesta erilajisten suojeluhalukkuuteen. Äärimmäisenä oikealla lukemat suojeluhaluttomuudesta, keskellä neutraali suhtautuminen ja vasemmalla suojeluhalukkuus. (Karaffa et. al 2012, 309.)

Osuva esimerkki havainnoissa on American song dog, joka itse asiassa on kojootti. Saman eläimen kaksi eri nimeä ohjaavat suojeluhalukkuutta merkitsevästi. Amerikan laulukoiraa piti suojelun arvoisena 56 % vastaajista samalla kun kojoottia 49 %. Merkitsevämpi ero näkyy niissä vastauksissa, joissa eläintä ei pidetä lainkaan suojelemisen arvoisena. Kojootin jättäisi kokonaan suojelematta peräti 19 % vastanneista, samalla kun laulukoiran hylkäisi vain 8 %.

Eläimen nimityksellä paitsi kerromme jotain erotteluja erilaisten eläinten välillä, me myös luomme käsitystä siitä, millainen eläin on meitä ja muita kohtaan. Tämä käsitys puolestaan vaikuttaa siihen, miten osaamme suhtautua näihin otuksiin.

Laulukoira on nimitys, joka esiintyy erään amerikkalaisen kansan luomistarustossa. Kettu lauleskelee ikävissään ja paikalle sattuu kojootti. Nämä ryhtyvät laulusille ja kuinka ollakaan, tulevat samalla luoneeksi maailman.

Ennen esitelmäpäivää selailin internettiä ja törmäsin pinteessä olevaan eläinlajiin chelonia mydas, joka on englanniksi green sea turtle ja ruotsiksi grön havssklöldpadda, vihreä merikilpikonna. Suomeksi löysin eläimelle nimeksi vain liemikilpikonna. Vaikea kuvitella enää juuri voimakkaampaa viestiä eläimen merkityksestä ja arvosta, kuin liittää se nimellä johonkin tiettyyn ruokalajiin. Noiden eläinten kannalta lohdullista on kuitenkin, että Suomen lajitietokeskus ei anna chelonia mydakselle mitään yleiskielistä nimeä.

Karaffa ja kumppanit suosittelevatkin, että tällaisen vääristymän välttämiseksi eläimistä käytettäisiin niiden neutraalina pidettäviä nimiä, mikäli niillä sellainen on. Esimerkkinä he käyttävät delfiinien heimoon kuuluvaa orcaa, jota aiemmin kutsuttiin nimellä killer whale, eli vanhalta suomalaiselta nimeltään tappajavalas, nykyisin miekkavalas.

Ihmisyyden muokkaaminen


Nimillä tekeminen ei liity pelkästään kansanomaisiin, tai luonnollisissa kielissä esiintyviin nimityksiin. Myös tieteellisillä nimillä tehdään todellisuutta. Tieteessä käydään jatkuvaa keskustelua eri eläinlajien kategorisoinneista ja kategorisointien merkityksestä.

Yksi suuri ja kiivaita keskusteluja aiheuttava on sukujen pan ja homo luokittelu. Nykyisin simpanssi, kongonsimpanssi ja nykyihminen luokitellaan samaan tribukseen hominini. Geneettinen samankaltaisuutemme kuitenkin vihjaa, että osuvaa voisi olla muuttaa pan paniscus ja pan troglodytes samaan sukuun homo sapiensin kanssa, homo pansicukseksi ja homo troglodytesiksi.

Ihmisenkaltaisten lajien traditionaalinen luokittelu ja moderni luokittelu. Näihin kumpaankin edelleen törmää. Kuva K. Cantner, lähde: Morton, Mary C. (2016) https://www.earthmagazine.org/article/redefining-homo-does-our-family-tree-need-more-branches


Jos nyt fantasioisi simpanssien ja ihmisten sukujen yhdistämisellä, olisi helppo kuvitella, että suhtautumisemme näihin eläimiin varmasti muuttuisi. Kongonsimpanssi tai simpanssi ei uudesta nimestään huolimatta olisi yhtään enempää ihminen, eikä nykyihminen pätkääkään vähempää ihminen sukujen yhdistämisen vuoksi. Silti yhdistäminen pakottaisi monet meistä ajattelemaan tarkemmin ihmisen erityisasemaa ja erioikeuksia suhteessa muihin. Melko varmasti myös joutuisimme entistä tarkemmin miettimään, miten eri simpanssien pitäminen esimerkiksi eläintarhoissa voitaisiin oikeuttaa.

Karaffa, P. T., Draheim, M. M., & Parsons, E. C. M. (2012). What’s in a Name? Do Species’    Names Impact Student Support for Conservation? Human Dimensions of Wildlife, 17(4), 308–310. https://doi.org/10.1080/10871209.2012.676708

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti