maanantai 9. huhtikuuta 2018

Keskustelua Joensuussa osa 1/3: Eläinten huomaamisen vaikeudesta

tl;dr Kävin Joensuussa keskusteluttamassa ihmisiä erilaisista ajatteluamme vääristävistä tekijöistä, joiden vuoksi emme osaa ottaa eläimiä sellaisina otuksina kuin ne ovat. Mukavaa jutustelua oli.


Animalia Joensuu järjesti Joensuun pääkirjastolla luentoillan otsikolla "Voiko eläinrakkaaksi opettaa?" Lisäkseni tilaisuudessa oli puhumassa Maria Saari lapsi-eläinsuhteen rakentumisesta. Kolmantena jututtajana piti olla Mariia Niskavaara aiheenaan konventionaaliset eläinsokeutta aiheuttavat tavat lukea taidetta. Harmillisesti hän joutui kuitenkin perumaan osallistumisensa.

Omassa esityksessäni esittelin ajatteluumme liittyviä eläimiä koskevia vääristymiä ja hieman myös niihin liittyvää tutkimusta. Eläinsuhteeseemme liittyy erilaisia huomaamiseen liittyviä vääristymiä. Itse olen erityisen kiinnostunut siitä eläinten huomaamattomuudesta, joka ilmenee suhteessamme niihin, joihin kohdistuu erilaisia vaikutuksia, kun elämme vaikkapa kuntalaisina.
Silmu oli halutessaan melkoisen huomaamaton. Tosin, koska oli sellainen otus kuin oli, tuli helposti huomatuksi kuullessaan sopivaa rapinaa.

Teemme kaavoitusta, teiden paikkoja, ostoskeskusvarauksia, puistoja ja luonnonsuojelualueita. Kaikilla näillä hankkeilla ja monilla muilla on joitain vaikutuksia monenlaisiin eläimiin. Usein käy, että osa tulee huomatuksi, kun suunnitelmia tehdään ja samalla toisten olemassaoloon ei kiinnitetä mitään huomiota. Näitä ei huomata.

Vääristymät


Osana työtäni olen huomannut viisi erityistä vääristymää, jotka esiintyvät paitsi arkisessa elämässämme, myös jossain määrin tieteellisessä yhteisössä. Nämä vääristymät jaan kahteen ryhmään.

a) Arvostukseen liittyvät vääristymät, jotka liittyvät niihin perusteisiin, joilla järjestelemme erilaisia ikään kuin paremmuusjärjestykseen Yleinen arvostushierarkia, eksoottisuus ja söpöys tai uskotut luonnepiirteet hämäävät ajatteluamme.

b) Eläinjoukkoihin liittyvät virheelliset käsitykset, jotka liittyvät siihen, miten ymmärrämme muut omina ryhminään. Pidämme usein yhden lajin kaikkia eläimiä yhtenä populaationa. Kun puhutaan rotasta, niputetaan yhteen paitsi keskenään kanssakäymisessä olevat rotat (alueellinen populaatio), myös ne, jotka eivät ole keskenään minkäänlaisissa tekemisissä (muut kaukaiset populaatiot). Lisäksi vielä joukkoa erilajisia eläimiä pidetään yhtenä populaationa, samaan ryhmään kuuluvina.

Vääristymiä on muitakin, kuten taipumuksemme yleistää yhdestä yksilöstä joukkoihin. Tällöin yksilöiden välinen vaihtelu jää huomaamatta, mikä aiheuttaa omat ongelmansa. Herättelin keskustelua kuitenkin vain noista viidestä.

Esitykseni voi katsella tästä Animalia Joensuun Youtube-kanavalla julkaistusta tallenteesta.



Videon katsonut ymmärtää varmaan, miksi en haaveile osallistumisesta Three Minute Thesis -kisaan.

Joensuu-sarjan seuraavissa osissa poimin pari pari erityisesti keskusteluttanutta seikkaa illasta. Osassa kaksi kirjoitan nimillä tekemisestä ja viimeisessä osassa luonnikkaan eläinsuhteen  muodostumisesta.

Esityksessäni mainitsemani kirjallisuus


Donaldson, M. R., Burnett, N. J., Braun, D. C., Suski, C. D., & Hinch, S. G. (2016). Taxonomic bias and international biodiversity conservation research. Facets, 1, 105–113. https://doi.org/10.1139/facets-2016-0011

Genovart, M., Tavecchia, G., Enseñat, J. J., & Laiolo, P. (2013). Holding up a mirror to the     society: Children recognize exotic species much more than local ones. Biological Conservation, 159, 484–489. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2012.10.028

Karaffa, P. T., Draheim, M. M., & Parsons, E. C. M. (2012). What’s in a Name? Do Species’    Names Impact Student Support for Conservation? Human Dimensions of Wildlife, 17(4), 308–310. https://doi.org/10.1080/10871209.2012.676708



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti