Representaatioista ja niiden tulkitsemisesta

tl;dr Representaatiolla viitataan siihen, millaisena jokin esitetään ja millaiseksi se tässä esityksessä luodaan. Representaatioiden analysointi on paitsi akateeminen harraste, myös arjessa tärkeä työkalu, jonka avulla voimme ymmärtää ympäröivää maailmaamme.

Representaatio ja sen analyysi

Representaatiossa on kyse jonkin kohteen tai asian esittämisestä ja edustamisesta, siitä millaisena jokin halutaan esittää, millaiseksi se luodaan. Leena-Maija Rossin mukaan representaatiot ovat politisoivaa tekemistä siinä mielessä, että ne ovat ”kamppailua merkitysten järjestyksestä, eli siitä mitä voidaan tehdä näkyväksi ja mistä voidaan puhua ja miten”.  Representaatiot ilmenevät toiminnassa, eivätkä välttämättä ole erityisen tietoisia. Lisäksi esitystä luodaan tuotetussa kuvastossa ja teksteissä.

Representaatiolla luodaan (kulttuurista) identiteettiä ja tehdään eroa suhteessa muihin. Luodaan performatiivisesti eräänlaista kuvausta siitä, millaista on olla esimerkiksi ympäristönsuojelija tai cis-mies. Näillä luodaan ymmärrystä siitä, kuka on ”me” ja kuka ja kuinka ”meitä” voi edustaa.  

Representaatioanalyysissa on pitkälti kyse representaatioiden merkitysten tunnistamisesta, joten representaatiot ja niiden analyysi ovat sidoksissa toisiinsa. Analysoinnin kohteena on esitys, siis se mitä, miten, miksi ja missä esitys on olemassa. Esimerkiksi joku voisi representoida ympäristönsuojelijaa (mitä) osallistumalla yhdistystoimintaan (miten), jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus siedettävään elämään (miksi) kirjoittamalla yleisönosastokirjoituksia (missä).

Kissat esitetään usein ihmisistä piittaamattomina ja jopa ihmisiä halveksivina olentoina. Tällainen representaatio luo kissoista tietynlaista tulkintaa ja samalla erontekoa esimerkiksi miellyttämishaluisiin koiriin. Tällainen erotteleva tulkinta ei kuitenkaan ole täysi kuva kissoista, vaan erilaisiakin representaatioita voisi luoda.

Analyysi on keskeisiltä osiltaan semioottista, pyritään tunnistamaan ja tulkitsemaan kohdetta edustavasta esityksestä, merkistä, sen merkitsijä ja merkitty, sekä tähän liittyvä merkitys eri tasoillaan. Erityisen oleellista on esityksen konnotaatioiden esiintuominen. Kun tunnistetaan esityksen denotaation, eli sen ilmitason, lisäksi siihen liittyviä muita konnotatiivisia merkityksiä, tulee mahdolliseksi huomata luonnollistettuja ajatuskulkuja. Nämä itsestään selvyyksiksi opitut ajatuskulut ovat usein huomaamattomia, koska niitä pidetään niin sanotusti perustasona. Perustaso on jotain, jonka ei koeta varsinaisesti itse viittaavan mihinkään, se on tyhjä merkitsijä. Tyyppiesimerkki tällaisesta tyhjästä merkitsijästä on valkoisuus rodullistamiskeskustelussa. Muita esimerkkejä voisivat olla cis-mies tai hyvin konkreettisella tasolla oikeakätisyys. Näitä kaikkia pidetään arkikielessä niin sanottuna ”normaalina”, josta muut poikkeavat.

Stuart Hall ja hierarkisoivat stereotypiat

Merkitykset kiinnittyvät esitykseen ja Stuart Hallilla, joka on keskeinen representaatiotutkija, se millaisia merkityksiä esityksiin liitetään, on kamppailua näistä merkityksistä. Erilainen kuvasto, johon törmäämme ei heijasta todellisuutta kuin osittain. Luonnollistetut esitykset toistuvat ja jatkavat vallitsevaa merkitysprosessia tyypitellen henkilöitä tai asioita usein pelkistäen nämä stereotyypeiksi. Ongelmallista tämä on stereotyypittelyyn liittyvän hierarkisoinnin vuoksi.

Eräs esimerkki tällaisesta asioiden esittämisestä merkittävyysjärjestyksessä on ilmastokriisin vaikutuksiin nähden suhteettoman pieni näkyvyys mediassa samalla kun esimerkiksi valtion velkaantuminen tai väestön ikääntyminen tuodaan uutiseksi käytännössä päivittäin. Jotkin asiat esitetään toisia tärkeämpinä ja näitä ”vähemmän tärkeitä” asioita ajaviin tai tutkiviin henkilöihin liitetään samalla vastaavasti merkitystä alentavia käsityksiä.

Hall esittää kolme strategiaa hierarkisoivien stereotyypittelyjen vastustamiseen. Ensimmäinen on uudelleenmerkityksellistäminen, jossa representaation merkitystä ironisoidaan tai käännetään vastakohdakseen. Kuvaan lisätään uutta voimaa ja representaatio ikään kuin vallataan omaksi. 

Hallin toinen strategia on negatiivista representaatiota tuottavien kuvien korvaaminen positiivisilla kuvilla. Tarkoituksena on monipuolistaa ja laajentaa kohdetta koskevien representaatioiden alaa, jotta kohde ei jäisi pelkästään stereotyyppinsä edustamaksi. Tämä strategia edellyttää tietysti sitä, että vastustava toimija on kuvien tuottaja, ja että hän siten voi käyttää toisenlaisia kuvia.
Me kaikki olemme omassa toiminnassamme kuvien ja muiden esitysten tuottajia, eikä meidän ole mikään pakko toistaa sitä mikä ensimmäisenä mieleen tulee, siis jos tunnistamme muita kuin tuon luonnollistetun hierarkisoivan käsityksen.  

Hallin kolmas strategia vastustamiseen on representaation kääntäminen toimimaan itseään vastaan, esimerkiksi toistamalla tätä irti alkuperäisestä kontekstistaan. Esimerkki onnistuneesta kääntämisestä on, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yritti vähätellä Greta Thunbergia twiittaamalla tämän vaikuttavan ”onnelliselta, nuorelta tytöltä, jolla on edessään valoisa ja ihmeellinen tulevaisuus”. Thunberg otti lausuman omaksi twitterkuvauksekseen ja vielä myöhemmin kun Joe Biden oli vannonut virkavalansa ja Trump lopulta luopui vallasta, Thunberg twiittasi Trumpin vaikuttavan ”onnelliselta, vanhalta mieheltä, jolla on edessään valoisa ja ihmeellinen tulevaisuus”.

Näillä strategioilla voi pyrkiä tekemään toistamisen mekanismit näkyviksi toisin toistamalla, tekemällä performatiivista vastustamista ja rikkomalla niitä odotuksia, joita tavanomaisesti odotetaan.  

Pohdintaa

Representaatioanalyysin voi jakaa kahteen erilaiseen analyysiin, akateemiseen ja arkiseen. Akateemisessa analyysissa tuotetaan tutkimustietoa. Akateeminen analyysi tuottaa paitsi tutkimusartikkeleita, myös työkaluja arkiseen analyysiin, jota käytämme toimiessamme osana yhteiskuntaa. Arkinen analyysi tapahtuu hetkessä, kun kohtaamme asioita. Mielessämme tapahtuu tulkintaa ”mitä tästä ajattelisin”, joka peilautuu siihen ”mitä tästä pitäisi ajatella” ja ”mitä tästä voisi ajatella”. 

Digitaalisella aikakaudella tieto ja representaatiot leviävät hyvin nopeasti, eikä valtavalta määrältä erilaisia esityksiä käytännössä voi välttyä. Viestit ja kuvastot ovat täynnä eri tasoilla toimivia merkityksiä, joiden tunnistamisen voi lukea osaksi medialukutaitoa. Erilaiset esimerkkitapaukset tulkinnan mahdollisuuksista voivat toimia apuvälineinä, kun itse tulkitsemme ympäristöämme ja omaa olemistamme.

Lähteet

Tämä essee perustuu Tampereen yliopistossa lukuvuonna 2020-21 suorittamieni Viestinnän monitieteisten opintojen perusopintojen (25 op) aikana kirjoittamaani tekstiin. Näihin opintoihin perustavia tekstejä pistän julki useita kesän 2021 aikana.

 
Tässä esseessä keskeisimmät lähteet ovat: 

Nikunen, Kaarina, ja Jaakko Stenros. 2020. ”Luento 3: Representaatio”. VIMP01 Media, arki ja yhteiskunta -kurssin opintomateriaali. Tampere.

Rossi, Leena-Maija. 2015. Muuttuva sukupuoli : seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikkaa. Helsinki: Gaudeamus.

Esimerkeissä käytin seuraavia uutisia:

Aspegren, Elinor. 2021. ”Greta Thunberg trolls Donald Trump with a parting shot on Twitter”. USA Today. 2021. https://eu.usatoday.com/story/news/world/2021/01/20/greta-thunberg-trolls-donald-trump-twitter/4239615001/.

Lehtonen, Joonas. 2019. ”Greta Thunberg kuittasi Trumpille Twitterissä”. Iltalehti. 2019. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/461b85f2-65ef-43cd-a31e-701ceaa4cfd5.

Seuri, Ville. 2021. ”Miksi valtionvelan kasvu näkyy uutisissa joka päivä, mutta ilmastokriisi ei, ihmettelee Riikka Suominen”. Yle uutiset. 2021. https://yle.fi/uutiset/3-11834297.