Turun kirjamessut 2018

tl;dr Melkein vältin kirjamessut tänä vuonna, mutta en ihan. Onneksi on ylipainoa sen verran, ettei kuivien makaronien imeskely ateriaksi pääse kokonaan näivettämään ihmistä.

Tänä vuonna Turun kirjamessut jäivät osaltani miltei väliin, kun en joutunutkaan yhdistyksen osastolle päivystämään. Animalia on tänä vuonna vain Helsingin messuilla. Sain kuitenkin kutsulipun, jota hyödynsin kartuttaakseni hyllyssäni olevien sivistyksen siementen määrää.

Tällä kertaa tuin kirjallisuuden julkaisemista yhteensä 170,50 eurolla. Tosin, tästä summasta saan vielä 52,50 euroa takaisin, koska yksi nippu on lukupiirikirjoja. Eli kaikkineen taisi olla halvempi keikka kuin viime vuonna.

Ritari Peloton

Ritari Peloton on peloton.

Aloitetaan oleellisimmasta jälleen. Taskukirjakokoelmani karttui yhdellä puuttuvalla kirjalla. Näiden messujen jälkeen sadasta ensimmäisestä taskarista puuttuvat vain numerot 9 ja 41. Numerosta 9 olisi ollut tarjolla myös ensipainos vakuumikääreessä, mutta hinta oli sellainen, etten ainakaan vielä siihen sortunut.

Lukupiiri sukupuuttoaallosta

Kirjamyyjä katsoi ensin vähän hitaasti kun menin nipun kanssa. "Se ei ole sarja, vaikka samassa kasassa onkin", haluan uskoa hänen ajatelleen.

Atenan kustantama ja Pirkko Vesterisen suomentama Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto – Luonnoton historia valikoitui Turun akateemisen eläinoikeusseuran lukupiirikirjaksi. Kirjassa käsitellään ihmiskunnan valtaisaa vaikutusta kaikkeen elolliseen.

Nykyaikaista filosofiaa

Ahdistuksen lisääjät, siis kelvot filosofiateokset.

Perinteeseen kuuluu ostaa jotain Niin & Näin osastolta. Tällä kertaa saaliiksi joutui Sami Pihlströmin Elämän ongelma (2010).  ”Pihlström […] tutkailee elämän merkitystä, kuolemaa, syyllisyyttä ja vastuuta. Lopputuloksena on aikalaispuheenvuoro, jonka ytimessä on ihminen – olio, joka ei pääse eroon eettisistä ongelmista”.

Toinen uhri samalta tiskiltä on lähes uunituore Antti Salmisen ja Tere Vadénin Elo ja anergia (2018). Kirjassa liikutaan samoilla huudeilla kuin valitussa lukupiirikirjassa. ”Elo ja anergia kutsuu inhimillisen ja humanismin toisinajatteluun hetkellä, jolloin ihminen näyttää elävien tuholta ja ihmisen käyttämä energia elämän kiellolta”.

Ympäristöstä edelleen

Tietoa hienossa paketissa ja ymmärrettävässä muodossa.

Tätä kirjaa olen himoinnut jo jonkin aikaa. Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana 2017 ollut Hanna Nikkasen ja työryhmän Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (2017) on lopulta käsilläni. Kilpailun voitti Pentti Linkolan elämäkerta, joka löytyy lainakappaleena hyllystäni.

Ihmisen historiasta

Mten meistä tulikaan meitä?

Juha Valsteen Ihmislajin synty (2012) ”kertoo miksi ihmisestä tuli erilainen apina”. Hyvin kirjoitettu evoluutiobiologia on aina mielenkiintoista. Lisäksi kirja liittyy menneeseen kuuntelupiiriin, jossa todettiin ihmisten olevan sanomattoman kiinnostuneita siitä mikä tekee meistä ihmisiä.

Klassisempaa filosofiaa

Guru.

Georg Henrik von Wright on (suomalaisen) filosofian suuri nimi, jonka kirjoitusten valikoima hyllyssäni kasvoi jälleen yhdellä, kun löysin kirjan Ajatus ja julistus (alkup. Tanke och förkunnelse 1955, suom. 1961) antikvariaattiosastolta. ”Suomalaisen” on edellisessä virkkeessä suluissa, koska von Wrightin merkitys ei ole mitenkään vähäinen tämän valtakunnan rajojen ulkopuolella. Luultavasti jopa suurempi, erityisesti analyyttisen filosofian alalla.

Yläpuolisessa on jotain tuttua, olen ehkä tätä ylistystä kirjoittanut joskus ennenkin?

Runoutta

Outoa maastoa, kovin outoa.

Itselleni vähän poikkeuksellista, ns. randomimpaa osastoa, ovat Enostonen kustantamat tuoreet runokirjat: Juha Rautio Festivaali, Harri Hertell Pelotta ja Kalle Niinikangas Tesla in love.
Itse asiassa nämä ovat menossa lahjaksi, mutta ehkäpä silti selaan ne. Eihän sitä tiedä, josko sitä oppisi ymmärtämään runojakin joskus. Ainakin ovat jotain aivan muuta kuin analyyttistä käsitteiden määrittelyä, vastapainoa filosofian eksaktiudelle ehkä.