Oikeus: Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä
Kuuntelupiirin viidennellä ja siis viimeisellä kerralla keskusteltiin oikeuksista.
Kuunneltavat ohjelmat olivat:
Knowing Animals, Clare McCausland Animal rights, animal welfare and
everything in-between, 2015, kesto 22 minuuttia.
http://knowinganimals.libsyn.com/episode-2-animal-rights-animal-welfare-and-everything-in-between
BBC Radio 4, Seriously, Almost Human Rights. 2016, kesto 28 minuuttia
https://www.bbc.co.uk/programmes/b08584jt
Ensimmäisessä ohjelmassa filosofi Claire McCausland kertoo niin sanotuista viidestä vapaudesta. Hänen mukaansa ne ovat tuotantoeläinten hyvinvointioikeuksia, eivätkä vain tuotannon ohjeita.
Toisessa ohjelmassa tutustutaan Volker Sommerin johdolla pyrkimyksiin taata laillinen henkilöys suurille apinoille. Tavoitteena on lopettaa suurten kädellisten hyväksikäyttö osoittamalla niillä olevan laillinen subjektiviteetti.
Claire McCausland ottaa kantaa eläinliikkeen sisällä käytävään keskusteluun regulationismin ja abolitionismin suhteesta. Regulationismilla tarkoitetaan, että sääntelyllä taataan eläimille hyvinvointi ilman, että varsinaisesti puututaan eläintuotantoalan oikeutukseen. Abolitionismissa korostetaan eläinten oikeutta olla olematta omaisuutta ja argumentoidaan eläintuotannon lopettamiseksi.
McCauslandin mukaan nämä näkemykset eivät tavallisesti ole kovin vahvassa ristiriidassa. Sellainen, joka korostaa sääntelyä, tunnustaa eläimellä olevan oikeuden hyvinvointiin. Eläintuotannon lopettamista ajavalle hyvinvoinnista huolehtiminen vallitsevissa oloissa on lopullisesta tavoitteesta huolimatta tärkeää. Tähän yhteiseen maastoon McCausland tarjoaa käsitystä hyvinvointioikeuksista.
Tuotantoeläimille ei ole tunnustettu varsinaisia oikeuksia. Teollisuuden käyttöön on kuitenkin olemassa niin sanotut viisi vapautta, joiden voi ajatella olevan eläinten hyvinvointioikeuksia, jotka ovat muista, perustavammista oikeuksista riippumattomia. McCauslandin mukaan nämä ovat tosiasiallisia oikeuksia sen vuoksi, että niitä käytetään kuin ne olisivat oikeuksia.
Voi hyvin olla, että vapauksia voisi olla järkevää käsitellä nimenomaan oikeuksina noissa merkityksissä. McCauslandkin toki huomauttaa artikkelissaan, että tällainen termin ”oikeus” käyttäminen voi liudentaa sen merkityksellisyyttä.
Kysymys siitä, kuka kelpaa osaksi yhdenvertaisten yhteisöä on vähitellen levittäytymässä myös suuriin apinoihin. Simpansseille ja muille lähisukulaisillemme on Argentiinassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä ajettu laillista oikeutta henkilöksi tunnustamiseen. Argentiinassa simpanssi Cecilia todettiin oikeudessa ”henkilöksi, jolla on ei-inhimilliset oikeudet” ja hänet vapautettiin eläintarhasta oloihin, joissa hän saa elää muiden simpanssien kanssa.
Vastaavia hankkeita on Steven Wisen Nonhuman Rights Project ja Paolo Cavalierin aloittama Great Ape –projekti. Kummassakin on tavoitteena saada aikaan tilanne, jossa jollekin muulle kädelliselle kuin ihmiselle taattaisiin henkilöyteen perustuva oikeus vapauteen.
Wise kertoo, että tämänkaltaisille oikeudenkäynneille on pitkähkö historia. Niin sanotun habeas corpus –lain nojalla pyritään osoittamaan, että asianomistajan vapaus on viety laittomasti. Vuonna 1772 orjuus käytännössä määrättiin kielletyksi Englannissa ja Walesissa oikeusjutussa Somerset vs. Stewart. Myöhemmin samaan tulokseen päädyttiin Skotlannissa ja myös Englannin valtamerentakaisissa kolonioissa. Ja nimenomaan habeas corpusin nojalla.
Sveitsin Baselissa lainsäädäntö toimii hieman eri tavalla, joten siellä kerättiin nimiä sitovaan kansanäänestykseen isojen apinoiden asemasta. Basel on apinoiden vapauttamisen kannalta hyvä strateginen valinta, sillä Baselissa on aiemminkin äänestetty hyvin eläinmyönteisesti.
Tällainen tänä vuonna oikeuden käsiteltäväksi menevä tavoite, olkoonkin laskelmoidusti valittu, voi toimia rohkaisevana esimerkkinä muiden alueiden ja muita lajeja koskevaan lainsäädäntöön. Kun huomataan, että maailma ei lopukaan, vaikka joitain perusoikeuksia tunnustettaisiinkin apinoille, on lain muuttuminen vain ajan kysymys.
Näissä nykyisissä lakihankkeissa keskeisinä ovat apinoiden kyvykkyys ja samankaltaisuus ihmisten kanssa. Tämä sitoutuminen samankaltaisuuksiin on Franz de Waalin mukaan kuitenkin ongelmallista. Ominaisuuksien kirjo menee läpi koko eläinkunnan ja voi olla harhaanjohtavaa sitoutua ajamaan vain kanssamme samanlaisten oikeuksia.
Oikeustieteen professori Richard Cupp varoittaa lisäksi laillisten oikeuksien kytkemisestä pelkästään kognitiivisiin kykyihin. Mikäli henkilö ja tähän liittyvät oikeudet määritellään kykyjen perusteella, on mahdollista rajoittaa kyvyttömien oikeuksia, koska nämä eivät ilmiselvästi olekaan henkilöitä. Tällainen kytkentä voi joskus osoittautua varsin epätoivottavaksi.
Artikkeli, josta McCausland puhuu ohjelmassa:
McCausland, C. (2014). The Five Freedoms of Animal Welfare are Rights. Journal of Agricultural and Environmental Ethics, 27(4), 649–662. https://doi.org/10.1007/s10806-013-9483-6
Kuunneltavat ohjelmat olivat:
Knowing Animals, Clare McCausland Animal rights, animal welfare and
everything in-between, 2015, kesto 22 minuuttia.
http://knowinganimals.libsyn.com/episode-2-animal-rights-animal-welfare-and-everything-in-between
BBC Radio 4, Seriously, Almost Human Rights. 2016, kesto 28 minuuttia
https://www.bbc.co.uk/programmes/b08584jt
Ensimmäisessä ohjelmassa filosofi Claire McCausland kertoo niin sanotuista viidestä vapaudesta. Hänen mukaansa ne ovat tuotantoeläinten hyvinvointioikeuksia, eivätkä vain tuotannon ohjeita.
Toisessa ohjelmassa tutustutaan Volker Sommerin johdolla pyrkimyksiin taata laillinen henkilöys suurille apinoille. Tavoitteena on lopettaa suurten kädellisten hyväksikäyttö osoittamalla niillä olevan laillinen subjektiviteetti.
Hyvinvointioikeudet
Claire McCausland ottaa kantaa eläinliikkeen sisällä käytävään keskusteluun regulationismin ja abolitionismin suhteesta. Regulationismilla tarkoitetaan, että sääntelyllä taataan eläimille hyvinvointi ilman, että varsinaisesti puututaan eläintuotantoalan oikeutukseen. Abolitionismissa korostetaan eläinten oikeutta olla olematta omaisuutta ja argumentoidaan eläintuotannon lopettamiseksi.
McCauslandin mukaan nämä näkemykset eivät tavallisesti ole kovin vahvassa ristiriidassa. Sellainen, joka korostaa sääntelyä, tunnustaa eläimellä olevan oikeuden hyvinvointiin. Eläintuotannon lopettamista ajavalle hyvinvoinnista huolehtiminen vallitsevissa oloissa on lopullisesta tavoitteesta huolimatta tärkeää. Tähän yhteiseen maastoon McCausland tarjoaa käsitystä hyvinvointioikeuksista.
 |
| Kreisi-Kerpun hyvinvointioikeuksiin kuuluu mahdollisuus toteuttaa tyypillistä käyttäytymistään: seistä uhkaavana. |
Tuotantoeläimille ei ole tunnustettu varsinaisia oikeuksia. Teollisuuden käyttöön on kuitenkin olemassa niin sanotut viisi vapautta, joiden voi ajatella olevan eläinten hyvinvointioikeuksia, jotka ovat muista, perustavammista oikeuksista riippumattomia. McCauslandin mukaan nämä ovat tosiasiallisia oikeuksia sen vuoksi, että niitä käytetään kuin ne olisivat oikeuksia.
- Vapaus nälästä ja janosta.
- Vapaus epämukavuudesta.
- Vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista.
- Vapaus toteuttaa normaalia (tyypillistä) käyttäytymistä.
- Vapaus pelosta ja ahdistuksesta.
Voi hyvin olla, että vapauksia voisi olla järkevää käsitellä nimenomaan oikeuksina noissa merkityksissä. McCauslandkin toki huomauttaa artikkelissaan, että tällainen termin ”oikeus” käyttäminen voi liudentaa sen merkityksellisyyttä.
Apinoiden vapauttamisesta
Kysymys siitä, kuka kelpaa osaksi yhdenvertaisten yhteisöä on vähitellen levittäytymässä myös suuriin apinoihin. Simpansseille ja muille lähisukulaisillemme on Argentiinassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä ajettu laillista oikeutta henkilöksi tunnustamiseen. Argentiinassa simpanssi Cecilia todettiin oikeudessa ”henkilöksi, jolla on ei-inhimilliset oikeudet” ja hänet vapautettiin eläintarhasta oloihin, joissa hän saa elää muiden simpanssien kanssa.
Vastaavia hankkeita on Steven Wisen Nonhuman Rights Project ja Paolo Cavalierin aloittama Great Ape –projekti. Kummassakin on tavoitteena saada aikaan tilanne, jossa jollekin muulle kädelliselle kuin ihmiselle taattaisiin henkilöyteen perustuva oikeus vapauteen.
Wise kertoo, että tämänkaltaisille oikeudenkäynneille on pitkähkö historia. Niin sanotun habeas corpus –lain nojalla pyritään osoittamaan, että asianomistajan vapaus on viety laittomasti. Vuonna 1772 orjuus käytännössä määrättiin kielletyksi Englannissa ja Walesissa oikeusjutussa Somerset vs. Stewart. Myöhemmin samaan tulokseen päädyttiin Skotlannissa ja myös Englannin valtamerentakaisissa kolonioissa. Ja nimenomaan habeas corpusin nojalla.
Sveitsin Baselissa lainsäädäntö toimii hieman eri tavalla, joten siellä kerättiin nimiä sitovaan kansanäänestykseen isojen apinoiden asemasta. Basel on apinoiden vapauttamisen kannalta hyvä strateginen valinta, sillä Baselissa on aiemminkin äänestetty hyvin eläinmyönteisesti.
Tällainen tänä vuonna oikeuden käsiteltäväksi menevä tavoite, olkoonkin laskelmoidusti valittu, voi toimia rohkaisevana esimerkkinä muiden alueiden ja muita lajeja koskevaan lainsäädäntöön. Kun huomataan, että maailma ei lopukaan, vaikka joitain perusoikeuksia tunnustettaisiinkin apinoille, on lain muuttuminen vain ajan kysymys.
Näissä nykyisissä lakihankkeissa keskeisinä ovat apinoiden kyvykkyys ja samankaltaisuus ihmisten kanssa. Tämä sitoutuminen samankaltaisuuksiin on Franz de Waalin mukaan kuitenkin ongelmallista. Ominaisuuksien kirjo menee läpi koko eläinkunnan ja voi olla harhaanjohtavaa sitoutua ajamaan vain kanssamme samanlaisten oikeuksia.
Oikeustieteen professori Richard Cupp varoittaa lisäksi laillisten oikeuksien kytkemisestä pelkästään kognitiivisiin kykyihin. Mikäli henkilö ja tähän liittyvät oikeudet määritellään kykyjen perusteella, on mahdollista rajoittaa kyvyttömien oikeuksia, koska nämä eivät ilmiselvästi olekaan henkilöitä. Tällainen kytkentä voi joskus osoittautua varsin epätoivottavaksi.
Artikkeli, josta McCausland puhuu ohjelmassa:
McCausland, C. (2014). The Five Freedoms of Animal Welfare are Rights. Journal of Agricultural and Environmental Ethics, 27(4), 649–662. https://doi.org/10.1007/s10806-013-9483-6
Kommentit
Lähetä kommentti