keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Syrjinnän määritelmien soveltuvuudesta eläinsuhteiden tarkasteluun



tl;dr Menen Lundiin konferenssiin lokakuun lopulla puhumaan tekeillä olevan artikkelini aiheesta. Artikkeli käsittelee syrjinnän määritelmien soveltuvuutta erilajisiin eläimiin suhtautumisen tarkasteluun.

Tässä on suomenkielinen versio tämänhetkisestä artikkelini johdannosta. Johdannosta käy ilmi suurin piirtein artikkelin sisältö ja alustavat päätelmät. Lopussa on vielä hieman lukemistoa, johon viittaan.
Aiheesta menen Lundiin Ruotsiin puhumaan 26.10.-28.10.2017 pidettäville viidensille eurooppalaisen kriittisen eläintutkimuksen päiville.

Syrjinnän määritelmien soveltuvuudesta eläinsuhteiden tarkasteluun

Syrjintä asettaa syrjityt huonompaan asemaan kuin olisi oikeudenmukaista. Tästä aiheutuu heille absoluuttista haittaa, suhteellista haittaa, tai molempia. Absoluuttinen haitta voi olla fyysistä, kuten väkivallan aiheuttamaa harmia, materiaalisen hyvän menetystä tai sosiaalista puutetta. Suhteellinen haitta ilmenee suhteessa vertaisiin, niin että syrjityt voivat toteuttaa tavoitteitaan huonommin kuin muut.

Syrjinnästä on useita näkemyksiä, joiden määritelmät ovat hieman erilaisia (Altman 2015; Lippert-Rasmussen 2013). Kaksi yleistä näkemystä ovat ryhmäsyrjintä ja moraalinen näkemys/moraalinen peruste. Ryhmäsyrjinnässä fokus on yksilön viiteryhmän merkityksellisyydessä ja moraalisessa näkemyksessä keskiössä on tekojen moraalinen oikeutus.

Ryhmäsyrjinnän määritelmä soveltuu hyvin useimpiin tavanomaisiin syrjintäsyytöksiin. Johonkin tiettyyn ryhmään kuuluminen tai uskomus kuulumisesta, selittää miksi yksilö joutuu syrjityksi. (Lippert-Rasmussen 2006, 2013) On kuitenkin tapauksia, jotka tunnistamme syrjiviksi, vaikka ei olekaan selkeää sosiaalisesti merkityksellistä ryhmää, jolla syrjinnän motivaation voisi selittää. Ruokavalioon perustuva syrjintä on esimerkki tällaisesta hankalammasta tapauksesta. Lisäksi on tapauksia, joissa yksilöt tulevat syrjityiksi, mutta viiteryhmän koko tai tyyppi estää meitä tunnistamasta syrjintää. Ylikansallisten yritysten toimet saavat aikaan tilanteita, joissa kokonaiset kansat tai kansanryhmät joutuvat muita huonompaan asemaan. Näitä tilanteita ei välttämättä tulkita syrjiviksi, vaan pikemmin globaaliin kauppaan erottamattomasti kuuluviksi elementeiksi.

Suhtaudumme luonnonvaraisiin eläimiin hyvin eri tavoin niiden lajin, taksonomisen tason, karismaattisten ominaisuuksien tai suojelustatuksen perusteella. Usein suhtautuminen on vääristynyttä suosimaan toisia eläimiä ja olemaan huomioimatta toisia. (Genovart et al. 2013; Karaffa, Draheim, and Parsons 2012). Näin osa eläimistä tulee pakotetuksi huonompaan asemaan kuin olisi oikeudenmukaista. Näissä tapauksissa viiteryhmän tyyppi estää meitä tunnistamasta suhtautumisvääristymistämme seuraavia toimia syrjiviksi. 
 
Mutka ja Silmu ovat tulleet pakotetuksi erilaiseen asemaan. Pakottavana tekijänä on jokin herkku.
Edellä esitettyjen hankalien tapauksien tunnistamiseksi ja selittämiseksi tarkastelen syrjinnän moraalisen näkemyksen määritelmän soveltuvuutta tapauksiin. Moraaliseen oikeutukseen perustuva määritelmä (Horta 2010) on riippumaton ryhmän käsitteestä samalla kun se soveltuu tavanomaisten tapausten selittämiseen. 

Aluksi esittelen määritelmät ryhmäsyrjinnälle ja moraaliselle näkemykselle. Esimerkein osoitan, että molemmat määritelmät sopivat tavanomaisiin syrjintätapauksiin. Jatkan ihmiskontekstissa hankalasti selitettävien tapausten tarkastelulla, minkä jälkeen käsittelen eläinten pakottamista erilaisiin asemiin.

Johtopäätöksenä esitän, että syrjinnän moraalinen näkemys tarjoaa parempia työkaluja syrjinnän ymmärtämiseen joissain problemaattisissa tapauksissa kuin ryhmäsyrjinnän käsite. Erityisesti se auttaa meitä näkemään toisiinsa verrannollisten erilajisten eläinten asemiin liittyvän syrjivyyden. Näistä syistä meidän ei ehkä pitäisi pitäytyä vain yhden määritelmän käyttöön koettaessamme ymmärtää syrjintää ilmiönä.

Lukemistoa:
Altman, Andrew. 2015. ‘Discrimination’. In Stanford Encyclopedia of Philosophy, edited by Edward N. Zalta, 2016thed., 1–36. https://plato.stanford.edu/archives/win2016/entries/discrimination/.
Genovart, Meritxell, Giacomo Tavecchia, Juan José Enseñat, and Paola Laiolo. 2013. ‘Holding up a Mirror to the Society: Children Recognize Exotic Species Much More than Local Ones’. Biological Conservation 159. Elsevier Ltd: 484–89. doi:10.1016/j.biocon.2012.10.028.
Horta, Oscar. 2010. ‘Discrimination in Terms of Moral Exclusion’. Theoria 76 (4): 314–32. doi:10.1111/j.1755-2567.2010.01080.x.
Karaffa, Paul T., M. M. Draheim, and E. C. M. Parsons. 2012. ‘What’s in a Name? Do Species’ Names Impact Student Support for Conservation?’ Human Dimensions of Wildlife 17 (4): 308–10. doi:10.1080/10871209.2012.676708.
Lippert-Rasmussen, Kasper. 2006. ‘The Badness of Discrimination’. Ethical Theory and Moral Practice 9 (2): 167–85. doi:10.1007/s10677-006-9014-x.
———. 2013. Born Free and Equal? : A Philosophical Inquiry into the Nature of Discrimination. Oxford University Press, USA. https://utu.finna.fi/Record/volter.1776189.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti