Kirja: Väittely opetusmenetelmänä
tl;dr Oli luppoaikaa, ostin kirjan, tykkään.
Kävin tänään (26.9.2017) Turun
klassillisessa lukiossa vetämässä kolme luentoa otsikolla ”Syrjinnän
määritelmistä ja niiden sopivuudesta villieläinsuhteiden tarkasteluun”. Sinänsä
aika raakaa peliä mennä kello 8.15 noin 35 lukiolaisen eteen juttelemaan, mutta
onneksi heistäkin puolet oli vielä unessa (juu, aikainen aamu ei ole se
optimaalisin aika itselleni, noin fiinisti sanottuna, noitumissyntiä vältellen).
Kahden ensimmäisen
luennon jälkeen oli parin tunnin tauko, jonka eräs kohde oli Pieni kirjapuoti,
missä vietin aikaani kahvitellen ja juuri ostamaani kirjaa lueskellen. Kävin
myös Simolinin osto- ja myyntiliikkeessä juttelemassa Arabian valmistamasta
posliinisesta lämmittimestä.
Kirjapuodista ostin
kirjan ”Väittely opetusmenetelmänä”, joka on Leena Kurjen ja Tuukka Tomperin kirjoittama kirja
argumentaatiosta ja väittelytaidoista. Kahvitellessa ehdin lukea kirjan ensimmäisen
osan, jonka perusteella voin jo todeta kirjan oikeasti lukemisen arvoiseksi.
Tämän väitteen perustan siihen, että jo sivulta 15 (osan kolmas sivu) löysin
käyttökelpoista sisältöä.
![]() |
Kirja kädessä työhuoneella. Lisäys hyllyssäni oleviin lukemattomiin lähteisiin. |
Kriittinen ajattelu tai
kriittisyys ymmärretään feisbuukismimaailmassa turhan usein kiistämiseksi ja
ihan vaan periaatteesta eri mieltä olemiseksi. Sitähän kriittisyys ei toki ole.
Sivulta 15 löytyy napakasti John McPeckin (Critical Thinking and Education,
1981) määritelmä ”kriittinen ajattelu on skeptisyyden arvostelukykyistä
käyttämistä”. Feisbuukismeissa skeptisyys korostuu, mutta arvostelukykyisyys
tuntuu unohtuvan. Olisi mukava ja maailma olisi varmasti parempi, jos tuon
lyhyen määritelmän jaksaisi palauttaa mieleensä aina ennen asiain kommentointia
tai Varman Kannan Ilmaisua.
Muuten kirjan sisällystä
selaten tuli mieleeni kyllä, että oppien soveltaminen käytännössä ainakaan
lukiossa voi olla hankalaa. Väittely vaatii paitsi ajattelua ja argumenttien
rakentamista ja arviointia, myös ihan fyysistä tilaa. Jos opiskelijaryhmät ovat
tuollaisia 35 hengen luokkaa, ei huonetta ole helppoa järjestellä sellaiseksi,
että juuri minkäänlainen dialogisuus opiskelijoiden välillä olisi mahdollista.
Keskustelussa ainakin itse pidän melko tärkeänä, että näen kenelle puhun ja
kuka puhuu minulle. Niskan kuuntelu herpaannuttaa keskittymisen tehokkaasti.
Kurki, Leena ja Tomperi,
Tuukka. 2011. Väittely Opetusmenetelmänä. Kriittinen Ajattelu, Argumentaatio
Ja Retoriikka Käytännössä. Tampere: Niin & Näin. http://netn.fi/kirjat/leena-kurki-tuukka-tomperi-vaittely-opetusmenetelmana-–-kriittinen-ajattelu-argumentaatio-ja-.
Kommentit
Lähetä kommentti