tiistai 26. syyskuuta 2017

Kirja: Väittely opetusmenetelmänä



tl;dr Oli luppoaikaa, ostin kirjan, tykkään.
Kävin tänään (26.9.2017) Turun klassillisessa lukiossa vetämässä kolme luentoa otsikolla ”Syrjinnän määritelmistä ja niiden sopivuudesta villieläinsuhteiden tarkasteluun”. Sinänsä aika raakaa peliä mennä kello 8.15 noin 35 lukiolaisen eteen juttelemaan, mutta onneksi heistäkin puolet oli vielä unessa (juu, aikainen aamu ei ole se optimaalisin aika itselleni, noin fiinisti sanottuna, noitumissyntiä vältellen).

Kahden ensimmäisen luennon jälkeen oli parin tunnin tauko, jonka eräs kohde oli Pieni kirjapuoti, missä vietin aikaani kahvitellen ja juuri ostamaani kirjaa lueskellen. Kävin myös Simolinin osto- ja myyntiliikkeessä juttelemassa Arabian valmistamasta posliinisesta lämmittimestä. 

Kirjapuodista ostin kirjan ”Väittely opetusmenetelmänä”, joka on Leena Kurjen ja Tuukka Tomperin kirjoittama kirja argumentaatiosta ja väittelytaidoista. Kahvitellessa ehdin lukea kirjan ensimmäisen osan, jonka perusteella voin jo todeta kirjan oikeasti lukemisen arvoiseksi. Tämän väitteen perustan siihen, että jo sivulta 15 (osan kolmas sivu) löysin käyttökelpoista sisältöä.

Kirja kädessä työhuoneella. Lisäys hyllyssäni oleviin lukemattomiin lähteisiin.
 
Kriittinen ajattelu tai kriittisyys ymmärretään feisbuukismimaailmassa turhan usein kiistämiseksi ja ihan vaan periaatteesta eri mieltä olemiseksi. Sitähän kriittisyys ei toki ole. Sivulta 15 löytyy napakasti John McPeckin (Critical Thinking and Education, 1981) määritelmä ”kriittinen ajattelu on skeptisyyden arvostelukykyistä käyttämistä”. Feisbuukismeissa skeptisyys korostuu, mutta arvostelukykyisyys tuntuu unohtuvan. Olisi mukava ja maailma olisi varmasti parempi, jos tuon lyhyen määritelmän jaksaisi palauttaa mieleensä aina ennen asiain kommentointia tai Varman Kannan Ilmaisua.

Muuten kirjan sisällystä selaten tuli mieleeni kyllä, että oppien soveltaminen käytännössä ainakaan lukiossa voi olla hankalaa. Väittely vaatii paitsi ajattelua ja argumenttien rakentamista ja arviointia, myös ihan fyysistä tilaa. Jos opiskelijaryhmät ovat tuollaisia 35 hengen luokkaa, ei huonetta ole helppoa järjestellä sellaiseksi, että juuri minkäänlainen dialogisuus opiskelijoiden välillä olisi mahdollista. Keskustelussa ainakin itse pidän melko tärkeänä, että näen kenelle puhun ja kuka puhuu minulle. Niskan kuuntelu herpaannuttaa keskittymisen tehokkaasti.

Kurki, Leena ja Tomperi, Tuukka. 2011. Väittely Opetusmenetelmänä. Kriittinen Ajattelu, Argumentaatio Ja Retoriikka Käytännössä. Tampere: Niin & Näin. http://netn.fi/kirjat/leena-kurki-tuukka-tomperi-vaittely-opetusmenetelmana-–-kriittinen-ajattelu-argumentaatio-ja-.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti