torstai 29. kesäkuuta 2017

Termien hahmottelua: Kompleksi



Tutkimuskohteenani on luonnon kompleksien arvo. Mitä tämä ”kompleksi” tarkoittaa? Yksinkertaisesti kielitoimiston sanakirjan mukaisesti: ” itsenäisistä osista koostuva kokonaisuus, yhdistelmä, ryhmä, sikermä”. Täysin yksiselitteinen tuo määritelmä ei kuitenkaan ole, eivätkä kaikki määritelmään sopivat kompleksit ole työni kohteena. 
 

Aloitan esimerkillä, joka voi olla vaikka metsä. Metsä koostuu monenlaisista itsenäisistä osista, on eläimiä, puita, kiviä ja ties mitä. Itsenäisellä osalla tarkoitetaan jotain, joka voisi siirtyä toisen vastaavan tai erilaisen kompleksin osaksi, tai poistua kokonaan, ilman että alkuperäinen kompleksi lakkaa olemasta. Käsitteellisenä vastaparina itsenäiselle osalle voisi pitää essentiaalista osaa. Essentiaalinen osa määrittelee kohteen, ilman sitä kohdetta ei ole sellaisena kuin se kuvataan. Onko metsällä tällaisia essentiaalisia osia? Todennäköisesti ei ole, johtuen metsän kompleksisuudesta. Mikä tahansa yksittäinen elementti voidaan poistaa kokonaisuudesta ilman, että kokonaisuus lakkaa olemasta. Toki jos elementtejä jatkuvasti poistetaan yksi kerrallaan tai nippuina, jossain vaiheessa emme enää sano metsää metsäksi. Jos kaikki puut kaadetaan, ei ole järkevää puhua enää metsästä, mutta jonkinlaisia aukkoja ja yksittäisiä puiden poistumia metsä kestää pysyen edelleen metsänä.
Kuva ei esitä hierarkiaa, vaan kompleksia. Metsä voisi olla jotain tällaista.

Toinen esimerkki kompleksista on eliölaji. Laji ei ole mikään erityisen helppo termi, vaan lajikäsitteen määrittely on yllättävänkin hankalaa ja eri tieteiden harjoittajille harmaita hiuksia aiheuttavaa. Lajiongelmaa pohditaan lyhyesti esimerkiksi Mats Björklundin kirjassa Evoluutiobiologia (2009, 162–84). Olipa lajikäsite lisääntymisisolaatioon, samankaltaisuuksiin, fylogeneettisiin ominaisuuksiin, tai mihin vaan perustuva, jonkinlainen yhteisyys tai peruste meillä on laittaa toiset kategoriaan ”Laji A” ja toiset kategoriaan ”Laji B”.

Käytettäköön tässä vaikka määritelmää ”Laji on joukko riittävän samankaltaisia otuksia muodostuupa tuo samankaltaisuus keinolla millä hyvänsä”. Laji on kompleksinen järjestelmä sanakirjamääritelmän mukaisesti. Kaksi poikkeusta tähän kompleksisuuteen on kuitenkin nähtävissä ja nämä poikkeukset liittyvät termiin ”joukko”. Joukko voi olla tyhjä, kuten sukupuuttoon kuolleen eliön tapauksessa. Vielä jos eliöistä ei ole jäänyt fossiileja, kuten varmasti monisssa pelkkää pehmytkudosta olevien otusten tapauksissa, joukko on aidosti tyhjä, ei jälkeäkään jostain mitä joskus oli. Toinen poikkeus on sellainen eliölaji, jota on olemassa vain yksi yksilö. Tällöin lajin kompleksisuus ei täyty. Näissä joukon poikkeuksissa mahdollinen arvo määräytyy eri tavalla kuin kompleksissa järjestelmissä, eikä tutkimukseni fokus ole niissä. Tarkoittamani laji kompleksina on sellainen, jossa on useita yksilöitä ja muodostaa enemmän tai vähemmän yhtenäisen populaation. Ja näin. Jälleen hankala kompleksi. Populaatio.
 
Joskus Kerppukin on ollut ihmeissään putkikompleksissa.
Lajia ja populaatiota kompleksina koskevat samat ominaisuudet ja yksittäisten osien liittyvyyden ongelmat kuin edellä esitettyä metsää. Lajista poistuu jatkuvasti yksilöitä kuolemalla ja siihen tulee lisää syntymällä. Samaten populaatioon syntyy uusia jäseniä ja siinä kuolee vanhoja. Lisäksi populaation vaihtuvuuteen vaikuttaa muuttoliike ulkoa ja omaa onneaan etsimään lähtevät yksilöt.

Työni kohteena ovat luonnolliset kompleksit ja niistäkin poimin esimerkkejä vain vähän. Yritän kuitenkin käsitellä useita toisistaan poikkeavia komplekseja. Tässä annoin esimerkit metsä, laji ja populaatio. Jos päädyn käyttämään esimerkkinä metsää, ei minun tarvitse käyttää esimerkkinä järveä. Metsä edustaa yleisempää kompleksikategoriaa ”ekosysteemi”, ja mikä pätee arvonmuodostuksen osalta metsään, pätee myös järveen. Näin siis, ellen törmää muuhun evidenssiin. Kokonaan tarkasteluni ulkopuolella tai ainakin reunahuomautuksiksi jäävät artefaktuaaliset kompleksit, kuten kaupungit. Artefaktuaalisten kompleksien arvo voi olla vaikkapa jatkotutkimuksen aihe. 

Lukemistoa huviksi:
Björklund, Mats. 2009. Evoluutiobiologia. Helsinki: Gaudeamus.
Muutamia termejä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti