Eläintutkimuspäivät 24.-25.4. 2017

Huhtikuun lopulla Helsingissä puhutaan kahden päivän ajan eläimen arvosta ja arvottamisesta YKESin järjestämillä eläintutkimuspäivillä.

Itse pidän tiistaina 25.4. esitelmäni väitökseni aiheesta otsikolla "Arvottava eläin". Esitelmässä kerron työni ideasta ja esittelen sen hypoteeseja. Päivillä saan varmasti arvokkaita kommentteja ja kehittelyehdotuksia työhöni. Tässä vaiheessa toki väitös on vahvasti tilassa "work in progress", joten alapuolinen esitelmäabstrakti saattaa antaa vaikutelman hieman suuremmasta lupauksesta kuin itse esitelmä voi tarjota. (Eli joku varmasti on sitä mieltä, että liioittelen. Tiedostan tämän, eikä siitä tarvitse erikseen mainita.)

Arvon voi luokitella karkeasti kahteen kategoriaan, itseisarvoon ja välinearvoon. Itseisarvo on muista olioista riippumatonta olion sisäisistä ominaisuuksista muodostuvaa arvoa, tai arvoa, joka on olemassa minkään ulkopuolisen arvottajan kokemuksesta riippumatta. Välinearvo viittaa laajaan joukkoon erilaisia arvoja, joiden luokittelua on tehty lähinnä ihmisten kokemusten kautta. Muiden eliöiden arvokokemuksia kun on huomattavasti vaikeampi tutkia. Kehitteillä olevassa arvoteoriassani esitän, että välinearvon kokemuksen kannalta ei ole oleellista mitä lajia eliö sattuu edustamaan, vaan millainen arvottava mielellisyys eliöön liittyy. Esitän, että monenlaiset eliöt voivat pystyä arvottamiseen ja että tämä erilaisten arvottajien kokemus arvosta on se perusta, miksi erilaisia luonnon koosteita tulisi kohdella arvokkaina. Esitelmässäni hahmottelen arvoteoriani perustaa.

Silmuun liittyy erityisesti kaurapuuroa arvottava mielellisyys.

 Luonnonympäristöjen arvoa ajateltaessa unohtuu usein niiden kompleksisuus ja luonne ympäristöinä, jotka pakenevat tarkkaa määrittelyä. Määrittelyn väistämätön epätarkkuus kertoo näiden ympäristöjen ontologisesta statuksesta olioina, jotka ovat pikemmin kokijan muodostamia konstruktioita kuin luonnollisia olioita.

Koska luonnonympäristöt ovat koosteita toisiinsa ajallisesti ja paikallisesti vain löyhästi sidoksissa olevista olioista, niiden käsittely itseisarvoisina olioina ei ole mielekästä. Jos kohdetta ei ole olemassa onttisesti, on vaikea väittää, että sillä olisi ulkopuolisesta kokijasta riippumatonta arvoa. Hedelmällisempää onkin käsitellä tällaisia olioita niille attribuoidun välinearvon avulla. Kompleksiset luonnonympäristöt ovat arvokkaita, koska jokin antaa niille arvon omista lähtökohdistaan.

Kompleksin arvottaminen on mielellinen prosessi, jossa arvottaja suuntaa intentionsa fenomenaaliseen kokemukseensa arvotettavasta ja tästä seuraavan reflektion tuloksena muodostaa uuden intentionaalisen tilan, jonka sisältönä on arvokokemus. Arvokokemuksessa komponentteina ovat arvottaja, arvotettava kompleksi sellaisena kuin arvottaja sen voi kokea ja arvottajan uskomus tuon kompleksin välineellisestä hyödystä itselle.

Eläintutkimuspäivien sivu https://elaintutkimus.wordpress.com/elaintutkimuspaivat-2017-arvokas-elain/