Opetusta opistossa - uusia kokemuksia
tl;dr Syksyllä 2019 järjestetään kaksi vetämääni kurssia kansalaisopistoissa, mikäli osallistujia tulee riittämiin. En oikein osaa odottaa niiltä mitään, koska en ole ennen sellaisia tehnyt. Jänskätän uuden alkua varmaan enemmän kuin keskiverto ekaluokkalainen.
Kevättalvella silmiini osui, että muualla Suomessa oleva kansalaisopisto haki opettajia toteuttamaan kursseja. Siis niin, että opistoon oli aika tarjota mahdollista syksyllä toteutettavaa kurssia. Taisi olla helmikuun loppua tai maaliskuun alkua.
Mielessäni oli jo aikaisemmin liikkunut ajatus, että kansalais- tai työväenopisto voisi olla mielenkiintoinen paikka vetää jotain ympäristöfilosofia-aiheista sisältöä. Luontojutut kiinnostavat ihmisiä ja meistä jokainen jollain tavalla tulee ajoittain ajatelleeksi omaa suhtautumistamme ympäristöömme ja muihin, joiden ympäristöt leikkaavat omaamme.
Tästä perusajatuksesta sain suunniteltua kurssirungon ja ehdotuksen seitsemästä teemasta ja tapaamisesta koostuvaan kurssiin. Tarjosin kurssia useampiin lähinurkkien opistoihin ja Auralaan ja Naantaliin mahtui ohjelmaan myös tämä.
Kurssilla opitaan keskustelun kautta mitä filosofisia kysymyksiä ympäristöön ja luontoon liittyy. Mitä tarkoittavat sellaiset asiat kuin arvo, kokemus, luonnollinen, oikeudenmukaisuus tai ympäristö? Miten luontoon tulisi suhtautua, ja onko koko kysymyskään mielekäs? Kurssi ei ole pelkkää luentojen kuuntelemista, vaan aktiivista keskustelutaitojen käyttöä yhdessä muiden kanssa.
Kullekin tapaamiskerralle johdantoluentoa lukuun ottamatta tarjotaan aineistoa, jota käytetään keskustelun lähtökohtana. Luetaan esimerkiksi lyhyehkö teksti, tai kuunnellaan radio-ohjelma, tai molemmat. Keskustelukerta alustetaan ensin tekstin ja ohjelman keskeisellä sisällöllä ja niiden filosofisesti mielenkiintoisilla teemoilla. Esityöt ja alustus toimivat keskustelun käynnistäjinä. Huomiota kiinnitetään paitsi aiheen käsittelyyn, myös keskustelun käytäntöihin. Miten asioista puhutaan, ja miten toista kuunnellaan. Tavoitteena on hedelmällinen keskustelu, joka auttaa käsittelemään hankalaltakin tuntuvia aiheita myös jatkossa.
Kurssin sisältö etenee niin, että jokainen kerta linkittyy seuraavaan, ikään kuin pohjustaen tulevaa. Lisäksi ohjelma jakautuu kahteen jaksoon, joista ensimmäisen keskustelut ovat enemmän luonnon ja ympäristön käsitteellistämiseen liittyviä, ja toinen jakso keskittyy käytännölliseen luontosuhteen tarkasteluun.
Luentorunko
A. Johdanto
1.Johdatus filosofiseen keskusteluun ja ympäristöfilosofiaan
i Yleisesitys ympäristöfilosofiasta käytännöllisenä filosofian osa-alueena
ii Filosofisen keskustelun taito ja sen käyttäminen.
iii Kurssin esittely
B. Jakso 1: Käsitteellinen
2. Ympäristön ja luonnon erosta
i Ympäristö koettuna ja luonto olioina itsessään
ii Luonnollisesta ja luonnottomasta
3. Kokemuksesta
i Mikä on kokeva olio?
ii Mielen ja kokemisen suhteesta
4. Arvosta
i Mikä on arvokasta ja miksi?
ii Itseisarvo ja välineellinen arvo
iii Ympäristö ja arvokokemus
C. Jakso 2: Käytännöllinen
5. Oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta
i Ympäristö ja oikeudenmukaisuus
ii Kuka on vastuullinen ja miten se liittyy osallisuuteen?
6. Ympäristöliikkeistä
i Mitä tarkoitetaan liikkeellä?
ii Yhdistäviä ja erottavia tekijöitä
iii Arvokkaan puolesta?
7. Tulevaisuudesta
i Millaista maailmaa me tavoittelemme?
ii Yhteenveto ja jatko
Tuo voisi olla myös ihan mielenkiintoisen kirjan sisällysluettelo. Voisin lukea, jos ei liian paksu olisi.
Toki ymmärrys ei ole puheelle mikään edellytys, vrt. esim. Suurella Varmuudella esitetyt näkemykset vaikkapa baari-illan aikana. Mutta kun rahaa vastaan jutustellaan, on parempi pitäytyä sellaisessa, missä pystyy auttamaan muiden ajattelua ennemmin kuin sellaisessa, mikä johtaa ajattelua harhaan.
Kurssilla siis keskustellaan. Tämä on olennaista ja mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin kurssin asiasisältö. Paitsi että juttelemme luonnosta ja ympäristöstä, keskustelemme myös keskustelemisesta. Tavoitteeni on, että kurssin päätyttyä meistä osallistujista jokainen olisi hieman parempi ja toiset huomioivampi keskustelija.
Platonin dialogissa Theaitetos käsitellään klassista tiedon määritelmää, kysymystä siitä mikä on luettavissa tiedoksi. Dialogissa Sokrates käsittelee Protagoraan ajatuksia ja seuraava katkelma on juurikin Protagorasta (toki Platonin tulkitseman Sokrateen suulla) ja kuvaa hyvin reilun keskustelun tavoitteita:
Ympäristö ja luonto -filosofinen keskustelu
Tuo on kurssinimi Auralan kansalaisopiston ja Naantalin opiston kursseilla tänä syksynä. Kursseihin on ilmoittautuminen parhaillaan käynnissä ja kurssit toteutuvat, jos väkeä ilmoittautuu riittämiin.
Kevättalvella silmiini osui, että muualla Suomessa oleva kansalaisopisto haki opettajia toteuttamaan kursseja. Siis niin, että opistoon oli aika tarjota mahdollista syksyllä toteutettavaa kurssia. Taisi olla helmikuun loppua tai maaliskuun alkua.
Mielessäni oli jo aikaisemmin liikkunut ajatus, että kansalais- tai työväenopisto voisi olla mielenkiintoinen paikka vetää jotain ympäristöfilosofia-aiheista sisältöä. Luontojutut kiinnostavat ihmisiä ja meistä jokainen jollain tavalla tulee ajoittain ajatelleeksi omaa suhtautumistamme ympäristöömme ja muihin, joiden ympäristöt leikkaavat omaamme.
Tästä perusajatuksesta sain suunniteltua kurssirungon ja ehdotuksen seitsemästä teemasta ja tapaamisesta koostuvaan kurssiin. Tarjosin kurssia useampiin lähinurkkien opistoihin ja Auralaan ja Naantaliin mahtui ohjelmaan myös tämä.
Kurssin sisältö
Kurssilla opitaan keskustelun kautta mitä filosofisia kysymyksiä ympäristöön ja luontoon liittyy. Mitä tarkoittavat sellaiset asiat kuin arvo, kokemus, luonnollinen, oikeudenmukaisuus tai ympäristö? Miten luontoon tulisi suhtautua, ja onko koko kysymyskään mielekäs? Kurssi ei ole pelkkää luentojen kuuntelemista, vaan aktiivista keskustelutaitojen käyttöä yhdessä muiden kanssa.
Kullekin tapaamiskerralle johdantoluentoa lukuun ottamatta tarjotaan aineistoa, jota käytetään keskustelun lähtökohtana. Luetaan esimerkiksi lyhyehkö teksti, tai kuunnellaan radio-ohjelma, tai molemmat. Keskustelukerta alustetaan ensin tekstin ja ohjelman keskeisellä sisällöllä ja niiden filosofisesti mielenkiintoisilla teemoilla. Esityöt ja alustus toimivat keskustelun käynnistäjinä. Huomiota kiinnitetään paitsi aiheen käsittelyyn, myös keskustelun käytäntöihin. Miten asioista puhutaan, ja miten toista kuunnellaan. Tavoitteena on hedelmällinen keskustelu, joka auttaa käsittelemään hankalaltakin tuntuvia aiheita myös jatkossa.
 |
| Degut ovat erinomaisia kuuntelijoita. Vastauksetkaan eivät koskaan pyrkineet olemaan loukkaavia, vaan aina ymmärtäväisiä. Myös tölläämisen lahja näillä otuksilla on vahva. |
Kurssin sisältö etenee niin, että jokainen kerta linkittyy seuraavaan, ikään kuin pohjustaen tulevaa. Lisäksi ohjelma jakautuu kahteen jaksoon, joista ensimmäisen keskustelut ovat enemmän luonnon ja ympäristön käsitteellistämiseen liittyviä, ja toinen jakso keskittyy käytännölliseen luontosuhteen tarkasteluun.
Luentorunko
A. Johdanto
1.Johdatus filosofiseen keskusteluun ja ympäristöfilosofiaan
i Yleisesitys ympäristöfilosofiasta käytännöllisenä filosofian osa-alueena
ii Filosofisen keskustelun taito ja sen käyttäminen.
iii Kurssin esittely
B. Jakso 1: Käsitteellinen
2. Ympäristön ja luonnon erosta
i Ympäristö koettuna ja luonto olioina itsessään
ii Luonnollisesta ja luonnottomasta
3. Kokemuksesta
i Mikä on kokeva olio?
ii Mielen ja kokemisen suhteesta
4. Arvosta
i Mikä on arvokasta ja miksi?
ii Itseisarvo ja välineellinen arvo
iii Ympäristö ja arvokokemus
C. Jakso 2: Käytännöllinen
5. Oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta
i Ympäristö ja oikeudenmukaisuus
ii Kuka on vastuullinen ja miten se liittyy osallisuuteen?
6. Ympäristöliikkeistä
i Mitä tarkoitetaan liikkeellä?
ii Yhdistäviä ja erottavia tekijöitä
iii Arvokkaan puolesta?
7. Tulevaisuudesta
i Millaista maailmaa me tavoittelemme?
ii Yhteenveto ja jatko
Tuo voisi olla myös ihan mielenkiintoisen kirjan sisällysluettelo. Voisin lukea, jos ei liian paksu olisi.
Eli mitä yritän sanoa?
Sellainen, joka on joskus kuullut, kun juttelen nykyisestä työstäni, tai on ystävällisin mielin lukenut tätä blogia, saattaa huomata, että rungossa löytyy useita väitökseeni liittyviä teemoja. Mikään ihme se toki ei ole, kukapa ei mieluusti puhuisi sellaisesta, mistä uskoo jotain ymmärtävänsä.
Toki ymmärrys ei ole puheelle mikään edellytys, vrt. esim. Suurella Varmuudella esitetyt näkemykset vaikkapa baari-illan aikana. Mutta kun rahaa vastaan jutustellaan, on parempi pitäytyä sellaisessa, missä pystyy auttamaan muiden ajattelua ennemmin kuin sellaisessa, mikä johtaa ajattelua harhaan.
Kurssilla siis keskustellaan. Tämä on olennaista ja mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin kurssin asiasisältö. Paitsi että juttelemme luonnosta ja ympäristöstä, keskustelemme myös keskustelemisesta. Tavoitteeni on, että kurssin päätyttyä meistä osallistujista jokainen olisi hieman parempi ja toiset huomioivampi keskustelija.
Platonin dialogissa Theaitetos käsitellään klassista tiedon määritelmää, kysymystä siitä mikä on luettavissa tiedoksi. Dialogissa Sokrates käsittelee Protagoraan ajatuksia ja seuraava katkelma on juurikin Protagorasta (toki Platonin tulkitseman Sokrateen suulla) ja kuvaa hyvin reilun keskustelun tavoitteita:
Onhan aivan järjetöntä väittää pyrkivänsä hyveeseen ja kuitenkin koko ajan johdatella keskustelua väärin. Väärää on se, ettei tee eroa väittelyn ja filosofisen keskustelun välillä. Edellisessä tapauksessa saa pilailla ja virittää ansoja parhaansa mukaan, mutta keskustelussa on oltava tosissaan.Yltiöpäinen ajatukseni on siis, että oppimalla keskustelutaitoja jonkin mielenkiintoisen teeman johdattelemana, meistä tulee parempaa seuraa toisillemme ja sitä kautta maailmasta aavistuksen mukavampi paikka. Todella hienoa on, jos jokin väärinymmärryksestä (tahallisesta tai tahattomasta) johtuva riita jää syntymättä näiden kurssien ansiosta.
Keskustelukumppania on tuettava ja hänelle on osoitettava vain ne erehdykset, jotka ovat hänen omaa tai opettajiensa syytä.
Jos menettelet näin, keskustelutoverisi syyttävät hämmennyksestään ja epätietoisuudestaan itseään eivätkä sinua: he pyrkivät seuraasi ja rakastavat sinua, mutta vihaavat itseään ja pakenevat filosofian turviin tullakseen toisenlaisiksi ja vapautuakseen entisestä olemuksestaan.
Jos taas menettelet päinvastoin - niin kuin useimmat tekevät - joudut päinvastaiseen tulokseen: sen sijaan, että tekisit oppilaistasi filosofeja, saat heidät vanhempina vihaamaan filosofiaa.
Theaitetos 167e-168b
Kommentit
Lähetä kommentti