Ympäristöfilosofiaa radiossa

tl;dr Radiossa on mielenkiintoinen ohjelma, jossa Leena Vilkka puhuu ympäristöfilosofiasta.

Filosofiaa ei sanottavasti radiossa ole. Ei ainakaan sellaisessa muodossa, jossa puhuttaisiin asiasta hieman pintaa syvemmin. Positiivisen poikkeuksen tähän tekee Juuso Pekkisen ohjelma Ympäristöfilosofiaa (6.11.2018, 57 minuuttia), jossa Leena Vilkka kertoo ympäristöstä, filosofiasta ja arvosta.

Arvon sijainnista olen eri kannalla kuin Vilkka. Vilkalla arvo on luonnon ominaisuus, se on objektiivinen. Arvo on asia, joka on löydettävissä luonnosta. Hän näkee objektiivisen arvokäsityksen olevan vastakohta ihmiskeskeiselle välineelliselle arvottamiselle.

Minulle luonnon arvo on relationaalinen, kokijan ja kohteen suhteessa oleva asia. Minulle arvon sitominen kokemukseen on vastakohta ihmiskeskeiselle arvottamiselle, mutta ei välttämättä välineelliselle arvottamiselle.

Kaksi arvotulkintaa kurren olemisesta.
JK: Orava kokee elinympäristönsä itselleen hyödyllisenä ja tärkeänä. Orava arvottaa puun, siementen ja piilopaikkojen kokonaisuuden kokemuksellaan.
LV: Puun, siementen piilopaikkojen ja oravan muodostama kokonaisuus on arvokas itsessään.

 

Vilkka korostaa kokonaisuuksien itseisarvoisuutta, siinä kun minulla kokonaisuuksilla ei voi olla itseisarvoa. Tämä ero välillämme on, koska Vilkalla kokonaisuudet ovat aitoja olioita, kun minulla kokonaisuuksien olemassaolo on kokemuksesta riippuvaista.

Riippumatta siitä, kumpaa näkemystä, tai jotain muuta, pidät osuvimpana kuvauksena arvosta, kuuntele ohjelma. Vilkka sanoo ohjelmassa olevansa fayerabendilainen vegaanisuuden kanssa: kaikki käy, eläineettiset, ympäristösyyt tai oma hyvä ole, kunhan tulee olleeksi vegaani. Itsessäni oleva luonnonsuojelija suhtautuu luonnon arvottamiseen vähän samalla tavalla. Kunhan nyt sentään näkisit luonnon arvokkaana, etkä vasiten tuhoaisi.