Johdanto: Kuuntelupiiri ihmisyydestä ja eläimyydestä

tl;dr Syyskuun alussa alkaa ensimmäinen kuuntelupiiri Kirjakahvilassa. Jutustellaan kuunnelluista eläinaiheisista ohjelmista.

Viime keväänä olin mukana kahdessa lukupiirissä, jotka järjestettiin Turun eläinoikeuskeskuksessa. Ensimmäisenä kirjana luettiin Elisa Aaltolan ja Sami Kedon Empatia. Toinen kirja oli Carol Adamsin The Sexual Politics of Meat. Nämä lukupiirit olivat sen verran suosittuja ja hyviksi koettuja, että päätimme jatkaa myös syksyllä. Tosin, nyt kokeillaan jotain hieman erilaista. Ei luetakaan kirjaa, vaan kuunnellaan radiota.

Ernst Haeckel Kunstformen der Natur, Chiroptera.

Kuuntelupiirin ideana on kuunnella muutama tunti radio-ohjelmaa tai luentoa. Näistä tehdään kuunnellessa muistiinpanoja, aivan kuin kirjoista lukupiireissä. Piirin kokoontuessa ohjelmien aiheista ja sisällöistä keskustellaan porukassa. Omista muistiinpanoistani teen kullekin tapaamiskerralle lyhyen aiheisiin johdattelevan kirjoitelman, jonka julkaisen myös tässä blogissa ja postaan piirin fb-tapahtumaan.

Suunnitteluprosessi

Heinäkuussa kuuntelin jonkin ehkä 40 tuntia eläinaiheisia radio-ohjelmia ja luentoja YLEltä, BBC:ltä ja eri akateemisilta yhteisöiltä Youtubesta. Kuuntelumäärässä ei ole mitään poikkeuksellista, kuuntelen erilaisia juttuja joka tapauksessa muutamia tunteja per päivä. Aihepiirin suppeus sen sijaan oli jossain määrin poikkeuksellinen, eikä niin ”tieteellinen voileipäpöytä”, kuten tavallisesti.

Näistä kuuntelemistani poimin muistiin sellaisia, joiden uskon avautuvan ilman erityistä asiantuntijuutta kaikille, jotka ovat valmiita uhraamaan hieman aikaansa ajatteluun. Radio-ohjelmien kanssa tämä luokittelu oli kohtuullisen helppoa, ne kun on tyypillisesti tehty ns. suurelle yleisölle, jopa filosofi ymmärtää luonnontiedettä radiosta. Akateemisista luennoista sen sijaan jouduin hylkäämään paljon mielenkiintoista, kuten Christine Korsgaardin huikaisevan hyvät Uehiro-luennot. Ne ovat sen verran tiukkaa filosofiaa, että niitä kannattaa kuunnella muutamaankin kertaan, suosittelen kuitenkin ensin suorittamaan ainakin kanditutkinnon. Plus kestoltaan kolme tuntia, eli kuuntelupiiriin siksikin sopimattomat.

Kuuntelemistani kokosin alkukarsinnan jälkeen viisi toisiinsa liittyvää teemaa, jolloin karsiutui vielä paljon hyvää sisältöä. Ohjelmat eivät ole pelkästään filosofiaa, vaan sekoitus luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa. Kuvittelen tässä vaiheessa, että tästä tuli ihan mielenkiintoinen kokonaisuus.

Teemat

Ensimmäinen teema on ihmisyys. Kuuntelemme pari ohjelmaa siitä, mitä eri tieteidenaloilla ihmisyydellä tarkoitetaan ja miten sen voisi määritellä. Nokkela jo arvaa, että se ei ole niin yksioikoinen asia kuin voisi kuvitella.

Toinen teema on kyvykkyys. Tähän kuunnellaan muutama ohjelma erilaisista kyvyistä ja ominaisuuksista, joita eri eliöillä on. Maailma ja elämä kaikessa laajuudessaan on hämmentävän monipuolinen.

Kolmas teema menee jo vahvemmin filosofiaan, kun puhutaan sentienssistä ja tunteista. Näitä pidetään usein moraalisesti merkityksellisinä ominaisuuksina.

Neljäs kerta pureutuu jo itse moraalisuuteen. Mitä moraalisuudella tarkoitetaan ja minkälaisilla olioilla sitä voi olla?

Viimeinen kerta on vähän arvonnassa vielä ja tämän päättää lopullisesti sitten piiri yhdessä. Aluksi ajattelin, että puhuttaisiin argumentoinnista ja erityisesti syömisestä. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista puhua oikeuksista, niiden määrittelystä ja merkityksestä. Tämä näkyy, kunhan päätetään.

Lepakot

Selitän vielä hieman tuota lepakkokuvaa, jonka yksityiskohta on kuuntelupiirin fb-tapahtuman kuvana. Se ei ole täysin sattumanvarainen valinta, vaan sille on peräti kolme selitystä.

1.  Se ilmeinen: ”Höhöhöö korvat. Isot korvat ja kuuntelu, höhöhöö”.
   
2. Ernst Haeckel (1834-1919) piirsi kuvan kirjaansa Kunstformen der Natur vuodelta 1904. Haeckel oli yksi niitä suuria 1800-luvun ja vuosisadan taitteen biologeja Darwinin ja Huxleyn lisäksi, jotka tekivät evoluutio-opin tunnetuksi. Hän myös oli tiettävästi ensimmäinen, joka teki kantasolututkimusta (kuvaillen jakautumista piirroksin).
   
   Hän oli myös kiistanalainen hahmo, jota syytettiin vähän kaikesta maailman pahasta. Tai kuten professori emer. Peter Williams (Bangor) kertoo The National Oceanography Centren (UK) luennolla “Ainoa mistä Haeckelia ei syytetty oli misogynia. Mutta jos joku kävisi tuotannon lävitse huolella, perusteet sillekin syytökselle varmaan löytyisivät” (hyvin vapaa suomennos muistin varassa).
   
   Haeckelin tieteellistä merkitystä ei kuitenkaan käy kiistäminen, eikä hänen taiteellista tarkkuuttaan luonnon kuvailussa.
   
3. Thomas Nagel kirjoitti vuonna 1974 artikkelin ”What is it like to be a bat?” (Suom. 2010 Jukka Partanen ”Millaista on olla lepakko?”, Niin & Näin), joka on yksi mielenfilosofian merkkiteksteistä.
   
   Artikkelissa ei pointtina ole kertoa lepakoiden elämästä, itse asiassa lepakko on artikkelissa lähes mielivaltainen valinta. ”Olen valinnut lepakot pistiäisten tai kampeloiden sijaan, koska mitä kauemmas fylogeneettistä  polkua kuljetaan, sitä vähemmän ihmiset uskovat kokemuksien  löytymiseen. Vaikka lepakot ovatkin läheisempää sukua meille kuin hyönteiset tai kalat, niiden toiminta ja aistielimet eroavat niin suuresti omistamme, että nyt esittämäni kysymyksenasettelu on poikkeuksellisen havainnollinen (vaikka mikä muu tahansa laji tulisi myös kysymykseen)” (lainaus suomennoksesta, 32).
   
   Artikkelissa Nagel esittää anti-reduktionistisen argumentin mielen ja fyysisen yhteydestä. Reduktionistinen ajatus mielestä on, että tuntemalla kaiken olennon neurofysiologiasta voitaisiin tietää, millaista on olla tuo olento. Tämä ei Nagelin mukaan kuitenkaan pidä paikkaansa. Subjektiivinen kokemus jää selittämättä, vaikka miten mittailisi lepakkoa, sillä ensimmäisen persoonan kokemus ei ole palautettavissa objektiivisiin seikkoihin. Amiel Bernal selittää videolla artikkelia ymmärrettävästi ja paremmin kuin minä kykenen ja Valtteri Arstila suomeksi artikkelissaan "Miksi lepakoiden kokemuksilla on väliä?" (2010, Niin & Näin).

Ernst Haeckel teki merkittävää työtä eliömaailman ymmärtämisen eteen. Nagel ei ole eläinfilosofi ja lepakkokin on artikkelissa vain havainnollistava työkalu. Kokemusmaailman olemassaolo muillakin kuin ihmisillä on kuitenkin tunnustettu seikka. Toki erilaista neuvottelua rajojen vetämisestä, että millä mikäkin ominaisuus saattaa olla, käydään. Näitä asioita käsitellään, kun keskustellaan Ihmisyydestä ja Eläimyydestä.

Niinja tulee yksi ohjelma myös lepakoista.