keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Syy kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen

tl;dr Allekirjoitin valtion mailla tehtävien avohakkuiden lopettamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen, koska on parempi antaa mukavan jatkua, kuin lopettaa se tarpeetta.

Ympäristöjärjestöt laittoivat alulle kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on muuttaa metsälakia niin, että valtion metsissä ei tulevaisuudessa enää tehtäisi avohakkuita, vaan sovellettaisiin jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.

Allekirjoitin tämän kansalaisaloitteen, mutta en tehnyt niin biodiversiteetin tai omien harvojen metsäseikkailuideni vuoksi. Allekirjoitin mukavan kokemuksen säilymisen vuoksi.

Kokijoita ja kokemuksia on monenlaisia

Sentientismi on ajattelumalli, jossa moraalinen merkityksellisyys on sellaisilla olioilla, jotka ovat tuntoisia (sentienttejä, mistä nimitys). Tavallisesti sentientismikeskustelussa nostetaan keskeiseksi kyky kokea kärsimystä, tai vieläkin suppeammin, kipua.

Yksilön kannalta tietysti on hyvä, jos kukaan ei ainakaan tahallisesti tuota kipua tai kärsimystä. Kärsimyksen tuottamisesta tunnistamme väärän toiminnan helposti.

Tuntoisuuden palauttaminen pelkkään kivuntuntoon on kuitenkin tarpeettoman pelkistävää ja jopa harhaanjohtavaa. Kokemuksia ja tuntemuksia on myös muita kuin kipu. Näiden tuntemusten, joita kutsun tässä nimellä mukava, tuottamisesta tai ylläpitämisestä emme kuitenkaan voi tunnistaa oikeaa toimintaa, joten ne jäävät usein merkityksettöminä huomiotta.

Mukava kokemus on kuitenkin olemassa ja sen poistuminen on askel huonompaan kokemukseen. Ehkä ei kärsimykseen, mutta kuitenkin tilaan, joka on kokijalle huonompi kuin alkutila.
Degut eivät kärsi siitä, jos ihminen lähtee pois alta, mutta on se silti muutos huonompaan. Parempi siis vain makailla paikallaan.

Kokonaisuudet ovat kokemuksessa

Aikaisemmin hahmottelin terminologiaa ja käytin esimerkkinä kompleksista metsää, joka koostuu erilaisista osista: on heiniä, puita, murkuloita, erilaisia eläimiä, mutta myös polkuja ja muita ihmisten jälkiä.

Tällaiset kokonaisuudet ovat sellaisia, että niillä ei ole itsenäistä olemassaoloa. Itsenäinen olemassaolo tarkoittaa, Kurt Jaxia lainaten, että ”[ekologiset yksiköt] löydetään ja tunnistetaan, sen sijaan, että ne määritellään ja rajataan.”

Mutta sellaiset oliot, joilla ei ole itsenäistä olemassaoloa ovat, edelleen Jaxin sanoin, ”käsitteellisiä rykelmiä”, eli ”Yksiköt määritellään sellaisin kriteerein valittujen ja järjesteltyjen olioiden (partikulaarien) kokoelmina, että näiden voidaan kuvailla muodostavan uusia itsessään merkityksellisiä olioita”.

Metsän määrittelemme heinien, puiden, murkuloiden, erilaisten eläinten, mutta myös polkujen ja muiden ihmisten jälkien kokoelmina. Tämän kootun määrittelyn myötä metsästä on mielekästä puhua itsessään merkityksellisenä oliona meille. Tekemämme määrittely on sidoksissa meihin, sitä ei olisi ilman näkemäämme määrittelyn vaivaa. Metsä on niin kuin se koetaan ja erilaisia kokemuksia on myös muilla kuin meillä.

Mukavan kokemuksen säilyminen käy hyvästä

Metsä on täynnään olioita, jotka kokevat metsän itselleen mukavana. Avohakkuu poistaa metsäkokemuksen äkkinäisesti. Jatkuvassa kasvatuksessa kokemus ei häviä, vaikka jokin häiriö kokemukseen ehkä tuleekin.

On parempi pyrkiä säilyttämään mukava kokemus, kuin tahallisesti poistaa se ilman pakottavaa syytä. Avohakkuussa tuotetaan tahallisesti ilman pakottavaa syytä tila, joka on kokijoille huonompi kuin edeltävä tila.

Tämän vuoksi allekirjoitin kansalaisaloitteen.


ps. Myös metsän ulkopuoli on täynnään olioita, jotka kokevat metsän itselleen mukavana. Arvannet, mitä nämä ovat.

Kurt Jaxin ekologisten yksikköjen määritelmiä käsittelevä artikkeli
Jax, K. (2006). Ecological Units: Definitions and Application. The Quarterly Review of Biology, 81(3), 237–258.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti