Joensuu: tasane kaupunki

tl;dr Kävin Joensuussa esitelmöimässä ja ehdin hieman katsella kaupunkiakin. Tasanen on.

Tein elämäni ensimmäisen vierailun Joensuuhun maaliskuun lopulla. Osallistuin pääkirjastolla Animalia Joensuun tapahtumaan "Voiko eläinrakkaaksi opettaa?" Tapahtumasta on oma kirjoituksensa, tässä keskityn kaupunkiin.

Kadut

Joensuu sijaitsee sellaisessa paikassa Suomea, että siellä tuppaa olemaan lumiset talvet ja lämpimät kesät. Tämä näkyy myös siinä millaiset kadut ovat. Ne ovat leveät.
Katujen leveys tosin ei ehkä ole pelkästään talven tosissaan ottamisen ansiota, vaan 1800-luvun kaupunki-ihanteiden ansiota. Leveitä katuja suunniteltiin erottamaan korttelit toisistaan, jotta tulipalon syttyessä koko kaupunki ei palaisi maan tasalle.

Kalevankadun ja Papinkadun risteys Koskikadun suuntaan. Lumitila näykyy hyvin.

Talven ja lumisuuden kannalta tämä on kuitenkin erinomainen asia. Katujen varsilla on melkoiset lumivallit, mutta minkäänlaista ahtauden tuntua ei ole. Turkulaisittain ajatellen vaikuttaa jopa väljältä. Meillä kun tulee puoli tuntia räntää, niin jo ovat pyörätiet ja muut reitit niin tukossa, ettei mahdu liikkumaan.
Leveitä katuja katsellessa tulee väistämättä mieleen, että Joensuu on kesällä varmasti todella kaunis ja tilavan oloinen paikka.

Kalastajakatu Rantakadulta urheilukenttien suuntaan. Leveyttä ja suoruutta riittää. Kuva on otettu kello 11 maissa, eikä autorälläystä juurikaan näy.

Mutta ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin. Jos on taipumusta ajatella asioita kävellessä, kuten itse joskus intoudun, saattaa leveää katua ylittäessä päästä unohtumaan kadun ylittämisen suorittaminen. Kävely voi käydä keskellä ajorataa hitaaksi hiipimiseksi ilman ulkomaailman havaitsemista. Onnekkaasti Joensuussa ei kuitenkaan ihan mahdottomasti rällätä autojen kanssa. Muutama katu, jotka jatkuvat siltoja myöten Pielisjoen ylitse on vähän vilkkaampi, mutta muuten tyhjää pöristelyä ei juurikaan harrasteta.

Ruokaa

Kävin myös syömässä reissullani. Iltasella kävin pitseriassa ja ennen paluumatkan alkua Laiturissa.
Roihussa saa vegaanisen pitsan tuosta vaan, eikä ollut edes huono, eikä mitenkään erityisen kalliskaan. Oluineen hinta oli 16 euroa. Ravintola on yleisilmeeltään siisti ja rauhallinen.

Nyhtökauraa, punasipulia ja aurinkokuivattua tomaattia.

Ja kahvia

Kulttuurikahvila Laituri on toiminut rautatieaseman vieressä muutaman vuoden. Turkulaiselle paikka on hyvin tutun oloinen, sillä sen toiminta on hyvin samankaltaista kuin paikallisessa ylpeydessämme Kirjakahvilassa. Kysellessäni Laiturin toiminnasta, kaveri kertoi, että Kirjis oli ollut perustettaessa tärkeä inspiraation lähde. Monet jo koetellut toimintamallit sai Kirjiksen toiminnasta jo valmiina, joten käynnistäminen oli helpompaa.

Laituri on ihan junalaiturissa.

Yleisötapahtumatilana Laituri on mielestäni toimivampi kuin Kirjis, koska Laituri on yhtä suurta huonetta, kun Kirjis koostuu useista pienistä huoneista. Kirjiksen pienet huoneet taas toimivat hyvin erilaisten kokousten järjestelyyn. Etunsa molemmissa.

Kahvitellessa sain kokoilla lystikkään palapelin.

Harmillista on, että Laituri joutuu lähivuosina muuttamaan pois, koska asemien seutu myllätään uuteen uskoon ja pari vanhaa rakennusta, Laiturin talo mukaan lukien, joutunee lanan alle. Toiminta tosin alkaa olla jo varmaan sikseen vakiintunutta, että Laituriin tottuneet varmaan löytävät paikan uudestakin osoitteesta, olipa mikä hyvänsä. Kulttuuritoiminnan salakavalan levittämisen kannalta sijainti on ollut kuitenkin erityisen hieno. Juna-aseman vieressä satunnaiset matkustelijat altistuvat kuin huomaamatta sellaiselle henkiselle maailmalle, joka on heille lähtökohtaisesti vieras.

Sekä pari nähtävyyttä

Lahen kaupungintalo on näköjään muuttanut Joensuuhun teatteriksi.

Kirkkokadun päässä on, ei niin yllättäen, kirkko. Kadun toisessa päässä olisi ortodoksinen kirkko, mutta sinne en tullut hiipineeksi.