Kirjasto- ja tietopalveluiden kehittämisestä

 tl;dr Kirjoitin informaatiotutkimukseen liittyen esseen, johon poimin joitain juttuja organisaation kehittämiseen ja vaikuttavuuden mittaamiseen liittyvästä kirjallisuudesta.

Sisällys

1    Johdanto   
2    Vaikuttavuus   
2.1    Vaikuttavuuden määrittelyn monipuolisuus   
2.2    Vaikuttavuuden tutkimuksen metodeja   
2.3    Vaikuttavuus ja vaikutus   
3    Vaikuttavuus yksilökohtaisina ja yhteiskunnallisina vaikutuksina   
3.1    Vaikutuksia yksilöihin   
3.2    Taloudellisia vaikutuksia   
3.3    Taloudellisen arvioinnin metodeja   
3.4    Johtopäätöksiä taloudellisesta arvioinnista   
4    Lopuksi   

 1    Johdanto

Tässä esseessä esitän tiiviissä muodossa, pääosin referoiden Eero Niittymaan kirjastopalvelujen kehittämistutkimuksena tekemän gradun Yleisten kirjastojen vaikuttavuuden arviointi (2017) sisältöjä. Tätä tarkastelua täydennän Joseph Matthewsin The Evaluation and Measurement of Library Services (2017) avulla. Pääpaino tarkastelussani on kirjaston ulkoisissa vaikutuksissa käyttäjiin ja yhteiskuntaan.

Itselleni tämä vaikuttavuuden arviointi ja vaikuttavuuden kehittäminen ovat läheisiä aiheita, koska olen yleisemmällä tasolla kiinnostunut tutkimustiedon vaikuttavuudesta päätöksentekoon. Siis siitä, miten ja millaisessa muodossa ja millaisella viiveellä tutkimustieto välittyy eri toimijoiden kautta poliittiseen päätöksentekoon. Yleisesti ottaen päätöksenteon seurantana vaikuttavuuden arviointi on vähintään tärkeää, ellei välttämätöntä.

2    Vaikuttavuus

Kirjastojen vaikuttavuudesta puhuttaessa voidaan tehdä karkea jako kirjaston sisäisiin vaikutuksiin ja kirjaston ulkoisiin vaikutuksiin (Matthews 2017, 338). Ulkoisista vaikutuksista voi puhua myös sosiaalisina tai yhteiskunnallisina vaikutuksina. Sisäiset vaikutukset liittyvät kirjaston toimintaan, kokoelmien ja tilojen ylläpitoon, mitattaviin kävijä- ja käyttömääriin ja asiakastyytyväisyyteen. Nämä vaikutukset ovat välittömästi kytköksissä kirjaston päivittäiseen toimintaan. Ulkoiset vaikutukset ovat luonteeltaan enemmän seurannaisvaikutuksia. Ihmisten elämänlaatu, taloudelliset vaikutukset ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset eivät suoraan vaikuta kirjaston päivittäistoimintaan, eivätkä ne ole päivittäistoiminnan ensisijaisia tavoitteita. Tunnistetut ulkoiset vaikutukset kuitenkin voivat olla kirjaston strategisia, pidemmän aikavälin tavoitteita ja voivat ohjata niitä valintoja, joilla päivittäistoimintaa suunnitellaan.

Kissa on ihan ihmeissään, että miten vaikea niinkin arkista asiaa kuin vaikuttavuus on hahmottaa.

2.1    Vaikuttavuuden määrittelyn monipuolisuus

Kirjastojen vaikuttavuus ei ole yksiselitteinen käsite, eikä sitä mitata vain yhdellä yhteisesti sovitulla tavalla. Eräs yritys standardisoida kirjastojen vaikuttavuuden tarkastelua on ISO 16439, joka valmistui vuonna 2014 ja on päivittynyt vuonna 2016. Sen tarkoituksena on määritellä vaikuttavuuden arvioinnissa käytettävät termit ja menetelmät, jotta vertailu samantyyppisten kirjastojen välillä olisi mahdollista. (ISO 16439:2016) Vertailukelpoisen tiedon merkitys on tietysti, että voidaan oppia toisten tekemistä onnistumisista ja omista ja toisten virheistä. Kirjastojen toimintojen moninaisuus ja erityisesti kansainvälisten erojen vuoksi standardin käyttökelpoisuus, useine menetelmineen on asia, johon tulee suhtautua terveellä varovaisuudella. Suoraa "pisteytystä" se ei pysty takaamaan, vaan mahdolliset toimet ja toimien sovitukset täytyy aina tehdä tilannekohtaisesti.

Niittymaa erottelee organisaation vaikuttavuudelle viisi erilaista määrittelyä, jotka hän on lainannut Kelan tuottamaan koosteeseen. Lyhyesti vaikuttavuus voi olla 1) tavoitteiden saavuttamista, 2) toimenpiteen seurausta, 3) palvelujärjestelmän kyky saada aikaan vaikutuksia, 4) tarpeiden täyttämistä tai 5) vaikutusmekanismin tarkastelua. Näistä määrittelyistä mikään ei sinänsä ole oikea tai väärä, vaan niitä pitää ajatella mieluummin toisilleen rinnakkaisina näkökulmina kirjastojen (tai yleisemmin organisaatioiden) vaikuttavuuteen. Näkökulmavalinta vaikuttaa siihen, millaista tietoa kirjaston vaikuttavuudesta tai merkityksestä voidaan muodostaa.

Jos vaikuttavuutta tarkastellaan tavoitteiden tai päämäärien saavuttamisena, oleellista on tietää se mitä tavoitellaan. Tällöin ollaan kiinnostuneita siitä, onko saavutettu asetettu lopputulos tai onko edistetty jotain yleisempää määriteltyä kirjaston päämäärää. Ongelmana on luonnollisesti se, että aina päämäärät tai tavoitteet eivät ole kovin selkeästi ilmaistuja. Voidaan puhua positiivisista vaikutuksista tai palvelujen saatavuuden parantumisesta hyvinkin yleisellä tasolla. Epämääräisesti määriteltynä epäselväksi voi jäädä juuri kirjaston vaikutus johonkin yhteisössä tapahtuneeseen positiiviseen muutokseen. Selittäviä tekijöitä kun voi olla useita.

Toimenpiteen seurauksena tarkasteltuna vaikuttavuutta voidaan tutkia koeasetelmamaisemmin. Selvitetään alkutilanne, tehdään joitain toimenpiteitä, joilla uskotaan olevan vaikutuksia ja selvitetään lopputilanne. Selvityksissä havaittavien muutosten perusteella tehdään tulkintaa siitä, mitä toimenpide sai aikaan. Koska kirjastoissa toimitaan ihmisten kanssa ja toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan siihen, miten he käyttävät kirjastoa, tai että heidän elämissään tapahtuisi joitain positiivisia muutoksia, tiukka koeasetelma ei käytännössä ole mahdollinen. Kovin moni kirjasto ei varmasti mielellään lähtisi esimerkiksi jakamaan käyttäjiään koe- ja kontrolliryhmiin, joilla osalla pyrittäisiin parantamaan palvelua ja toisilla pitämään entisellään. Puhumattakaan vastakkaisasetteluun perustuvasta kokeesta, jossa koeryhmiä olisi useita, joista jollakin palvelua vaikka hankaloitettaisiin. 

Palvelujärjestelmän kyky saada aikaan vaikutuksia on Niittymaan mukaan melko epämääräinen tapa tarkastella vaikuttavuutta, koska tällöin puhutaan kirjaston valmiuksista tai mahdollisuuksista enemmän kuin toteutumasta. Kyvykkyys sopii kirjaston resurssien riittävyyden tai oikean mitoituksen ja allokoinnin rinnalle yhdeksi tarkastelutasoksi. Esimerkiksi henkilökunnan ja asiakaskoneiden määrä vaikuttavat siihen, millainen kyky kirjastolla on vaikkapa tarjota ikääntyneille tukea tietotekniikan käytössä. Henkilö- tai konemäärä sinänsä ei kuitenkaan vielä toteuta tätä palvelua tai saa aikaan, että tällaista palvelua käytettäisiin.

Se miten palvelujärjestelmä täyttää käyttäjillä tai yhteisöillä olevia tarpeita on lähellä sitä, mitä itse pidän varsinaisena vaikuttavuutena. Kirjasto toimiessaan tuottaa jotain palvelua, jonka käyttäjät ottavat käyttöönsä ollen siihen enemmän tai vähemmän tyytyväisiä pyrkiessään täyttämään omia tarpeitaan. Tuloksena on se, miten hyvin kirjaston palvelu täyttää nämä tarpeet. Toisin sanoin, kuinka hyvin kirjasto vastaa siihen tarpeeseen, joka käyttäjällä on ja kuinka paljon hyvää abstraktissa mielessä se käyttäjälle saa aikaan. Kirjastojen kehittämisen kannalta on tietysti tärkeää tunnistaa niitä tarpeita, joita ihmisillä on. Ja kun tarpeita tunnistetaan, voidaan pyrkiä kehittämään palveluja niin, että näiden tarpeiden tyydyttymiseen tulisi positiivinen muutos, jolloin kirjasto vaikuttaisi ihmisten elämään lisäten hyviä kokemuksia.

Edellisestä päästään vielä lähemmäs sitä, mitä haluan ajatella todellisella vaikuttavuudella. Kun katsotaan koko palvelujärjestelmän toimintaa ja sen aikaansaamia muutoksia yhteisössä ja yksittäisten ihmisten elämissä, voidaan puhua sosiaalisesta vaikuttavuudesta yksilötason lisäksi. Tämä epäsuora ja siten vaikeammin mitattavissa oleva vaikuttavuus on kuitenkin eräällä tapaa tärkeämpää julkiselle palvelulle kuin yksittäisten ihmisten kokemukset. Mikäli julkinen palvelu onnistuu palvelemaan hyvin tai erinomaisesti vain suppeaa joukkoa potentiaalisia käyttäjiä samalla kun on tarpeeton tai jopa haitallinen valtaosalle, on palvelun legitimiteetti melko heikko. On ymmärrettävää, jos tällaisen palvelun rahoitus koettaisiin turhaksi varsinkin, jos se voitaisiin tuottaa markkinaehtoisesti.

2.2    Vaikuttavuuden tutkimuksen metodeja

Niittymaa teki omassa tutkimuksessaan kotikirjastopalvelun kehittämistutkimusta, jossa seurattiin käyttäjien tyytyväisyyden kehittymistä. Keskeisinä työskentelytapoina hänellä on kirjastojen henkilökunnan kanssa yhteiset työpajat, joissa paitsi ideoitiin palvelua, myös sen seurantaa. Seuranta tehtiin käyttäjäkyselyillä, jotka oli jaoteltu työpajoissa asetettujen tavoitteiden tarkastelua ajatellen. Työpajoissa asetettiin kolme tavoitetta: 1) asiakkaiden lukuharrastuksen ylläpitäminen, 2) tasa-arvoisen kirjastopalvelun tarjoaminen asiakkaille, jotka eivät itse pääse kirjastoon ja 3) sisällön ja virkistyksen tuominen asiakkaiden elämään. Niittymaan lähestyminen vaikuttavuuteen tarkastelee siis tavoitteiden ja tarpeiden täyttymistä.

Niittymaa käyttää pääasiallisesti kahta erilaista työkalua, työpajaa ja pitkittäistä lomakekyselyä. Työpajaa voi ajatella myös ryhmähaastatteluna, joka on yhteiskunnallisessa tutkimuksessa yleisesti käytetty tiedonhankintametodi muiden haastattelumuotojen lisäksi. 

Kyselyillä voidaan selvittää esimerkiksi asiakastyytyväisyyttä, palvelun sujuvuuden kokemusta sekä myös kirjaston henkilöstön kokemuksia. Kyselyiden vapaita vastauksia tulkitsemalla voidaan selvittää myös palvelutarpeita, ihmisten odotuksia kirjastolle ja niiden avulla voidaan saada aineistoon nousemaan myös sellaista, mitä ei lomakekyselyä muodostettaessa osattu ennakoida. Haastattelut ovat kyselyitä työläämpi tapa selvittää kirjaston toimintaan liittyviä asioita. Niiden etuna on kuitenkin se, että niillä voidaan saada selville tarkempia ja laajempia näkemyksiä. 

Niin haastattelut kuin kyselytkin voivat olla yksittäisiä tai varsinkin, jos halutaan selvittää jonkin muutoksen tai toimenpiteen vaikutuksia, pitkittäisiä. Siis niin, että samat henkilöt vastaavat ajan kuluessa useampiin kysymyksiin. Tässä pitää huomata, että kirjastossa jaeltavana lomakkeena tai netissä tehtävä asiakastyytyväisyyskysely ei ole varsinaista pitkittäistutkimusta, koska eri vastauskertojen vastauksia ei tyypillisesti yhdistellä henkilöihin, vaikka se voisi teknisesti mahdollista ollakin. Asiakastyytyväisyyskyselyjen merkitsevyys tulee siitä, että vastaajajoukko on aina suurehko otos kohderyhmästä, jonka asenteita halutaan selvitellä. Näin voidaan rauhassa olettaa, että kysely kuvaa kirjastonkäyttäjien yleisiä asennoitumisia.

Erityisesti tilojen ja laitteistojen käytön sujuvuutta voidaan tutkia myös havainnoimalla. Havainnointi voi olla ihan ihmisten käyttäytymisen seuraamista, mitä reittejä he kulkevat, onko edestakaisin vaeltamista tai kuinka kauan koneella etsitään tietoa haetusta teoksesta ja kuinka kauan kestää, että opus löytyy hyllystä. Havainnointia voi myös automatisoida esimerkiksi ovilaskureilla, mikäli niin halutaan ja jos se on tarkoituksenmukaista. Havainnointiin pätee sama kuin muihinkin edellä mainittuihin metodeihin, että työkalu kannattaa valita selvitystarpeen mukaan.

Näiden lisäksi tutkimusaineistoina voidaan käyttää myös automaattisesti keräytyvää tietoa lainamääristä, lainojen kohdistumisisista, verkkopalveluiden käyttöajoista ja lainaajista.
Niittymaa tekee menetelmäerottelun niihin menetelmiin, jotka osoittavat ja jotka viittaavat kirjastojen vaikutukseen.

2.3    Vaikuttavuus ja vaikutus

Oman ongelmansa vaikuttavuuden tutkimukseen tekee käsitteellinen epäselvyys vaikutuksen, tuloksen ja vaikuttavuuden välillä. 

Niittymaan mukaan vaikuttavuus on yleisen tason käsite, jonka määrittely riippuu arvioinnin lähestymistavasta, näkökulmasta mitä halutaan tarkastella. Vaikutus on konkreettisempi seuraus kirjastonkäytön tuloksena. Tulosta taas käytetään usein synonyymisesti vaikutuksen kanssa. Esimerkiksi juuri Matthews näyttää käyttävän tulosta (outcome) tarkoittamaan käytännössä samaa kuin vaikutus (impact) ja toisin päin. 

Nämä termit voi kuitenkin erottaa toisistaan niin, että tuloksella viitataan vaikutukseen, joka on suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tällöin tavoittelemattomat tai tunnistamattomat sivuvaikutukset eivät sisälly tuloksen tarkasteluun. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikutuksesta, joka ei välttämättä ole kirjastotoiminnan tulos voisi olla esimerkiksi, että en kahvilamatkallani kastu, koska pääsen kirjastoon sisään sadekuuron ajaksi. Kirjaston määriteltynä tavoitteena ei ole toimia sateensuojana, olkoonkin, että tavoitteena voi olla toimia kuntalaisten yhteisenä olohuoneena.

3    Vaikuttavuus yksilökohtaisina ja yhteiskunnallisina vaikutuksina

Matthews erottelee joukon vaikuttavuuteen liittyviä selvityksin arvioitavia vaikutuksia. Keskeisiä sisäisiä vaikutuksia ovat ainakin resurssien saavutettavuus, saatavuus ja laatu. Lisäksi palveluiden käytön vaivalloisuus tai helppous, käytössä onnistuminen ja sen luontevuus, jouhevuus sekä epäonnistumisesta tai vaivalloisuudesta juontuva tuskastuminen. Näihin vaikuttavat tietysti kirjaston toiminnoille varattujen tilojen sopivuus, laitteiden ominaisuudet, henkilökunnan määrä ja ammattitaito sekä erilaisten toiminta- ja käyttöohjeiden selkeys. (Matthews 2017, 354-5.)

Ulkoiset, tai sosiaaliset vaikutukset ovat myös moninaisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämiin. Kirjastoilla on kognitiivisia vaikutuksia, kuten oppimista ja jo opitun vahvistuminen. Lisäksi palvelujen käytöllä on affektiivisia vaikutuksia, kuten palveluihin liittyvän luottamuksen ja tyytyväisyyden tuntemukset, mahdolliset saavuttamisen ja onnistumisen tunteet sekä kääntöpuolena epäonnistuneen tarpeentyydytyksen tapauksessa tuskastumisen ja epäonnistumisen tunteet. Odotusten täyttymisen tunne ei välttämättä tarkoita täydellistä palvelukokemusta, vaan tunnetta siitä, että saa palvelulta sen mitä siltä odotti ja pystyy samalla luottamaan saaneensa riittävästi. Kirjastojen perinteisiltä palveluilta odotetaan saatavan itselle relevanttia tietoa tai viihdettä kaunokirjallisuuden tai muun materiaalin parissa. Luottamusta heikentää paitsi se, että ei saa hakemaansa tietoa, että se että saa aivan liikaa, jos relevantin tiedon löytäminen on liian vaivalloista ja eriytymätöntä. Mikäli ihminen ei usko saaneensa hakemaansa, hän voi selvitellä vaihtoehtoisia kanavia, jotka ovat erilaisia, mutta mahdollisesti helpompia käyttää tai muuten saatavampia.

Onnistuneella palvelun käytöllä on positiivisina seurauksina saavutuksen kokemuksia, kuten valmiuksia tehdä parempia tietoon perustuvia päätöksiä, suoriutua paremmin jossain omaa elämää tai työtä koskevassa toimessa, tehdä suunnitelmallisempaa edistymistä vaikkapa opinnoissa. Lisäksi tarkasteltavia vaikutuksia voivat olla ajankäyttö, palveluiden käyttöön opetteluun menevä aika suhteessa odotettuun hyötyyn itselle. Merkityksetöntä ei myöskään ole kirjastopalveluiden rahallinen arvo tai arviointi, jota Niittymaa ei omassa tutkimuksessaan mahdu käsittelemään, eikä se ole hänellä fokuksenakaan, mutta johon Matthewsilla on kirjassaan oma lukunsa, mitä käsittelen tuonnempana. Taloudellisen arvon arviointiin sisältyvät ainakin saavutettujen asioiden rahallinen arvio, siis se mitä ihmiset palvelulta saavat ja minkä arvoisena sitä voisi pitää ja minkä hintaista vaihtoehtoinen palvelu voisi olla. Lisäksi yleiset kirjastojen kustannukset, mahdolliset säästöt muista palveluista ja myös epäonnistumisista koituvat kustannukset ovat merkityksellisiä tekijöitä arvioitaessa kirjaston taloudellista merkitystä.

3.1    Vaikutuksia yksilöihin

Matthews (2017) käy lävitse korkeakoulukirjastojen vaikutuksia opiskelijoiden oppimiseen ja pysyvyyteen yliopistossa ja tutkimuksen tekoon. Oppimisen osalta tehdyistä tutkimuksista ei Matthewsin mukaan voi tehdä kovinkaan merkittäviä johtopäätöksiä kirjaston vaikutuksesta. Runsaamman kirjaston käytön vaikutus arvosanoihin on parhaimmillaankin suhteellisen vähäinen. Suhteellisen vähäinen määrä opiskelijoista lainaa suurimman osan lainoista, noin 10-15 % lainaajista käyttää kirjastoa ahkerasti. Lisäksi vähäinen joukko suoritettavia kursseja aiheuttaa suurimman osan lainamääristä. 

Päätelmä, että vaikutukset oppimiseen ovat vähäisiä on melko yllättävää mielestäni, varsinkin kun juuri ennen johtopäätöskoostettaan Matthews tiivistää kuusi tutkimusta, joissa kaikissa runsas kirjastonkäyttö korreloi positiivisesti korkeampien arvosanojen kanssa. Hänen läpikäymänsä tutkimusmäärä on oletettavasti varsin laaja, mikä osaltaan selittää tätä epäsuhtaa, eikä hän ole valinnut kuin pienen joukon positiivisia esimerkkejä lähempään esittelyyn. Lisäksi tutkimukset ovat englanninkielisestä yliopistomaailmasta, missä akateemiset käytännöt opetuksessa käytettävien materiaalien hankinnassa voivat poiketa Suomesta. Materiaaleja ehkä joko jaetaan enemmän tai edellytetään hankittavan ostamalla. Meillähän monilla aloilla, jopa pääsääntöisesti, kirjasto on ensisijainen materiaalien hankintakanava. Omalla alallani filosofiassa meillä valmiita materiaaleja jaettiin lähinnä seminaarikursseilla, joissa käsiteltiin mahdollisesti työläästi hankittavia artikkeleita ja niiden pohjalta kirjoitettuja tekstejä. 

Korkeakoulukirjastojen käytössä yllättävää ei sen sijaan ole, että pakolliset kurssimateriaalit ovat lainatuimpia materiaaleja, lainamäärissä on alakohtaisia eroja ja että lainaaminen lisääntyy opiskelujen edetessä. 

Mielenkiintoinen, joskaan ei kovin yllättävä seikka on, että ahkerammat kirjastojen käyttäjät eivät lopeta yliopistossa niin usein kuin ne, jotka eivät käytä juuri lainkaan. Tätä tosin varmasti selittää enemmän kunkin opiskelijan motivaatio opiskeluun ja tyytyväisyys valitsemaansa alaan enemmän kuin kirjastopalvelujen olemassaolo. Mielenkiintoisen mahdollisuuden tästä havainnosta tekee sen mahdollinen, tosin luultavasti käyttämätön, potentiaali varhaisen puuttumisen apuvälineenä. Kirjaston lainaustietoja tarkastelemalla on siis mahdollista havaita poikkeamia opiskelijoiden käyttäytymisessä ja tätä tietoa hyödyntämällä voisi olla mahdollista lähestyä passiivisia opiskelijoita ja tiedustella tai ohjata heitä opiskelussa ja tarvittaessa vaikka opintopsykologin palveluiden piiriin.

3.2    Taloudellisia vaikutuksia

Kirjastojen taloudelliset vaikutukset voivat olla käyttöarvoja ja muita ei suoraan käyttöarvoja. Nämä epäsuorat arvot, kuten kirjaston arvostus yhteisön elämänlaatua parantavana instituutiona tai altruistinen arvostus sille, että joku muu voi hyötyä kirjastosta, vaikka itsellä ei juuri olisikaan suoraa käyttöä palveluille, jätetään useimmiten taloudellisen arvon laskelmista pois. Ne ovat erittäin vaikeita rahallistettavia. Käyttöarvot ovat paremmin laskettavissa ja voivat olla suoria tai epäsuoria.

Suoriin käyttöarvoihin kuuluu sellaisia asioita kuin rahansäästö, kun ei tarvitse ostaa materiaaleja, ilmainen tai halpa käyttöoikeus kirjaston laitteisiin, tulostuspalveluun tai tiloihin, Asiantuntijoiden tarjoamat tukipalvelut, kirjaston tekemien hankintojen rahavirtojen vaikutukset yhteisöön sekä myös kirjastonkäyttäjien kulutus läheisissä muissa palveluissa, kuten kahviloissa. Epäsuoria vaikutuksia taitojen lisääntyminen, kuten luku- tai digitaitojen edistyminen, erilaiset opetukselliset sisällöt, demokraattisen yhteisöllisyyden tukeminen ja kirjasto yhteisenä tilana ja koheesiota nostavana instituutiona tai kirjaston syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus.

3.3    Taloudellisen arvioinnin metodeja

Erilaista metodologiaa taloudelliseen arviointiin on melko paljon suorista kyselyselvityksistä monimutkaisempiin taloudellisen vaikutuksen analyyseihin. Tätä metodologiaa on lainattu ja sovitettu taloustieteiden piiristä. 

Taloudelliset vaikutukset esitetään sijoitetun pääoman tuottoasteena (return of interest, ROI) tuotos/panos -suhdelukuna. Tarkemmin ilmaistuna ((tulos – panos)/panos) * 100 = ROI. Esimerkiksi 5:1 (viiden suhde yhteen tai ROI = 5) tarkoittaa, että palveluun sijoitettu euro joko tuottaa tai säästää viiden euron säästön jossain muualla. Kirjastoammattilaisen avustamana tiedonhakuun Matthews esittää Helen Manningin tutkimuksesta suhdeluvun 5,15:1. Tällöin laskettiin säästyneen työajan tuomia säästöjä. Käytännössä tästä voi johtaa vertailun, että sen työn minkä parinkympin tuntipalkalla työskentelevä toimistohenkilö tekee tunnissa, tiedonhaun ammattilainen saa aikaan vartissa.  Matthews esittää muihin asiantuntijatöihin vielä korkeampia suhdelukuja välillä 2,5:1 – 28:1, mutta selvää on, että kirjastoammattilaisen tuki tiedonhankinnassa joka tapauksessa säästää työaikaa ja voi myös vähentää puutteita relevantin tiedon määrässä.

Erilaisesta tutkimuksen tai työ päällekkäisyydestä johtuvat turhat kulut, jotka voitaisiin välttää huolellisemmalla olemassa olevan tiedon siilaamisella ovat merkittäviä. Matthews esittää pari jo melko vanhaa selvitystä vuosilta 1962 ja 1998, joissa tällaisia säästettäviä tarpeettomia menoja on jopa 10-30 prosenttia.

Taloudellisen arvioinnin vaikeus käy ilmi esimerkiksi niin sanottujen ehdollisen arvottamisen metodin (contingent valuation) ja kuluttajan ylimäärän (consumer surplus) metodien kuvailuissa. Kirjaston käyttäjiltä kysytään, kuinka paljon he lainaavat ja kuinka paljon ostavat kirjoja, sekä myös se, miten paljon he arvioisivat käyttävänsä kirjojen ostamiseen, mikäli kirjasto ei olisi käytettävissä. Tästä johdetaan laskelma, jossa lainojen ja ostettujen kirjojen suhteena tarkastellaan kirjaston lainapalvelun rahallista arvoa asiakkaalle.  Tai heiltä kysytään, kuinka paljon he olisivat valmiita kuluttamaan vaihtoehtoisten palvelumuotojen käyttöön, mikäli kirjastoa ei olisi. Tästä tietysti saadaan jokin indikaattoriluku, mutta sehän ei kuvaile todellista käyttäytymistä, vaan hypoteettisen tilanteeseen erästä mahdollista toimintatapaa. Tähän ongelmaan kiinnittävät huomiota myös Timo Cantell a Anna Idström kirjoituksessaan ”Keskustelua kirjastojen taloudellisista vaikutuksista ja merkityksestä”. He huomauttavat, että halukkuus maksaa jostain vaihtoehtoisesta palvelusta tai palvelun arvon arviointi kuvailee ”ihmisten odotuksia, käsityksiä ja arvoja, ei oikeaa rahaa”. Tämä ei vielä suoraan ole mahdollisessa todellisessa tilanteessa, jota tuskin halutaan edes kokeilla poistamalla kirjastojen käyttöoikeus joiltakin ihmisiltä, reagointia.

Jos mietin itseäni mahdollisessa vaihtoehtoisessa tilanteessa, niin luultavasti ostaisin kirjoja, mikäli niitä ei saisi kirjastosta. Mutta tuskin ostaisin uutuuskirjoja, vaan halpoja divarikirjoja, tai hyödyntäisin erilaisia kirjakierrätyshyllyjä. Tämänhetkisestä kirjojen kulutuksestani ei voi ainakaan uusien kirjojen hintoja käyttäen arvioida siinä tulevaisuudessa toimimista, jossa kirjastoja ei olisi. Kirjastojen lakkaaminen varmasti myös vaikuttaisi kirjamarkkinoihin käytettyjen kirjojen arvostusta nostaen, jolloin divaritoiminta voisi olla merkittävä käyttäytymistä muokkaava tekijä.

3.4    Johtopäätöksiä taloudellisesta arvioinnista

Matthews esittää joukon johtopäätöksiä eri metodeista ja niiden soveltuvuudesta kirjastojen taloudellisen vaikutuksen arviointiin. Tärkeää on muistaa, että mikään yksittäinen metodi ei sovellu jokaiseen tarkasteltavaan tapaukseen ja että varsinaisen kausaalisuhteen osoittaminen voi olla hyvin vaikeaa. Tulosten ja vaikutusten arvioinnin uskottavuutta lisää, mikäli erilaisin metodein voidaan osoittaa samansuuntaista vaikutusta.

Jotkin metodit ovat hyvin aikaa vieviä ja kalliita puhelinkyselyineen, mutta toiset perustuvat olemassa olevan datan perusteella tehtäviin laskelmiin, joten niiden käyttö on selvästi helpompaa. Sijoitetun pääoman tuottolaskelmat ovat sikäli hyviä, että niiden avulla pystytään esittämään kirjaston vaikutus sellaisessa numeerisessa muodossa, jonka useimmat voivat ymmärtää, selvinä rahasummina.
Kirjastot ovat mieluummin varovaisia kuin liioittelevia tekemissään taloudellisissa arvioissa, mikä voi aiheuttaa sen, että sijoitustuotot näyttävät alhaisilta vertailtaessa johonkin liiketoiminnan tavoitteisiin. Kirjastoissa on kyse kuitenkin julkisesta palvelusta, joka ei sinänsä pyri rahan tuottamiseen, joten alhaisemmatkin lukemat on tulkittava selvänä voittona. Kirjasto ei ole vain rahareikä, joka tuottaa jotain satunnaista palvelua ja tämä pitää yrittää viestiä selkeästi rahoituksesta päättävien suuntaan.

4    Lopuksi

Tässä esseessä esitin joitain huomioita kirjaston vaikuttavuuden arviointiin, mutta hyvin paljon jäi myös kirjoittamatta. Laajemmat sosiaaliset vaikutukset, kuten vaikutukset sosiaaliseen tai kulttuuriseen pääomaan ja sen kertymiseen jäivät kirjaamatta.  

Vaikuttavuudentutkimus on oma mielenkiintoinen kenttänsä, jossa on vielä paljon mahdollisia tutkimuskohteita, jotka vieläpä muuttuvat jatkuvasti kirjastojen toimintaympäristön muuttuessa jatkuvasti. Tämä on yhteiskunnallisen tutkimuksen eräs kiehtova piirre, joka on samalla vähän sen kirous. Liikkuvan kohteen pyydystäminen niin, että siitä ei tarvitsisi enää sanoa mitään on käytännössä mahdotonta.

Keskityin tässä yhteydessä pääasiassa vaikuttavuuden käsitteelliseen määrittelyyn ja poimin lisäksi taloudellisten vaikutusten arviointia. Käsiteellinen epäselvyys on nähdäkseni melko vähäistä, mutta ongelmaksi se voi muodostua, mikäli kulloinkin käytettävää käsitteistöä ei eksplikoida huolellisesti. Tutkimuksen lukijan pitää saada selville, mitä juuri tässä tutkimuksessa sanoilla tarkoitetaan.
Kirjastojen taloudellisen vaikutuksen arviointi on mielenkiintoista vaikkakin monilla, itseni mukaan lukien, julkisen yleishyödyllisen palvelun arvottaminen rahassa onkin hieman vastenmielistä. Se on kuitenkin merkityksellistä ja tärkeää jatkuvassa kilpailussa poliittisin päätöksin niukemmiksi vedettävästä julkisesta rahoituksesta.

Lähteet

Matthews Joseph R. (2017): The evaluation and measurement of library services. ABC-CLIO LLC, .
Niittymaa, Eero (2017): Yleisten kirjastojen vaikuttavuuden arviointi. Käsitteet, menetelmät ja tapaustutkimus Helsingin kaupunginkirjaston kotikirjastossa. Pro gradu tutkielma, Tampereen yliopisto.
ISO 16439:2016 (2016): Tieto ja dokumentointi. Kirjastojen vaikuttavuuden arvioinnin menetelmät ja toimenpiteet. Standardi, Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.  https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/ISO/ID2/1/424006.html.stx
Cantell, Timo ja Idström, Anna (n.d.) ”Keskustelua kirjastojen taloudellisista vaikutuksista ja merkityksestä”, Hyötyä, tietoa, elämyksiä — kirjastojen vaikuttavuuden ulottuvuuksia -blogi. Saatavilla https://vaikuttavuus.kirjastot.fi/talousvaikutukset.html.