Akateemisten alojen ideologisesta sipulimallista

tl;dr Huhtikuun alussa Hesarissa toistettiin tieteiden sipulimallia, joka on huono esitys tieteiden suhteista. Huonoudestaan huolimatta sipulimalli elää hyvin ja toistuu mediassa edelleen. Mahdollinen syy tähän toistumiseen on, että malli on niin sisäistetty, ettei sitä osata edes kyseenalaistaa.

Johdanto

Huhtikuun alussa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 2021) kehotetaan lukemaan Antti Hassin postuumisti ilmestynyt kirja Hassin paperi. Kirjassa kerrotaan 1970-luvun Taideteollisessa korkeakoulussa esiintyneestä taistolaisesta opiskelijapolitiikasta, jonka yhtenä keinona oli luennoitsijoiden ja professorien leimaaminen neuvostovastaisiksi. Pääkirjoituksessa verrattiin tätä historiaa viime vuosina pinnalla olleeseen ”intersektionaaliseen ideologiaan”, joka on herättänyt taidealoilla ja erityisesti Teatterikorkeakoulun ympärillä kiivasta keskustelua woke- ja cancelkulttuurista (ks. esim. Rämö ja Prokofjev 2020; Jokelin 2021). Tämän vertauksen mielekkyys olisi voinut herättää sinällään jo keskustelua: onko järkevää tehdä paralleeleja puoli vuosisataa vallinneen tilanteen ja nykypäivän kamppailujen välille?

Varsinaisen keskustelun herätti kuitenkin pääkirjoituksen lopussa esitetty tieteiden sipulimalli ytimineen ja ulkokehineen. Pääkirjoituksessa kirjoitetaan: 

 

Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa. Yliopistoväen kannalta raskainta on, kun erimielisyyksistä tulee moraalisia ja henkilökohtaisia. Silloin vastapuolella oleva ihminen ei ainoastaan ajattele eri tavalla, hän on myös moraalisesti arveluttava henkilö.

Tämä tulkittiin yhteiskunnallisia, humanistisia ja taiteellisia aloja vähättelevänä. Erityisen ongelmalliseksi tämä lausahdus koettiin, koska se on Suomen suurimman sanomalehden pääkirjoituksessa kuvastaen näin lehden ideologista linjaa ja arvotuksia, mitkä vaikuttavat myös julkisen mielipiteen muodostumiseen. Se, millainen representaatio tieteenaloista ja millaisena tieteiden merkitys esitetään vaikutusvaltaisessa lehdessä, ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten suuri yleisö näihin aloihin suhtautuu.

Muutamia päiviä pääkirjoituksen ilmestymisen jälkeen lehden päätoimittaja Kaius Niemi selitti Viimeinen sana -ohjelmassa, että kirjoituksen varsinainen väite oli yliyhteiskunnallistumisen haitallisuus tieteelle, ja että tämä kyllä on lehden linjan mukainen näkemys. Tämä viesti kuitenkin jäi keskustelun sytyttäneen lausahduksen varjoon. (Nelskylä, 2021)

Oma alani on filosofia, joten olen tällaisessa sipulimallissa auttamatta jossain ulkokehällä huolimatta siitä, että filosofian sanotaan olevan kaikkien tieteiden äiti, tai että väitetään filosofisen analyysin olevan myös työelämässä erittäin tärkeää. Mikäli sipulimalli olisi paikkansa pitävä, olisi luultavasti turha ajatella, että mitään tekemääni otettaisiin kovinkaan vakavasti. Ehkä kaikki kirjoittamani olisikin ideologista mielipidekirjoitusta. 

Kissan mielestä sipuli on syötävää, joskin huonoa sellaista.
Miksikään tieteiden arvostusmalliksi siitä ei kuitenkaan ole.

 

Sipulimalli

Sipulimallilla tarkoitan sellaista esitystä tieteiden merkityksellisyyden järjestyksestä, mikä esiintyi keskustelua virittäneessä pääkirjoituksessa. Mallissa esiintyy metodologisen arvottamisen ja alan yleisen tärkeyden järjestys. Ajatus tieteiden välisestä tärkeysjärjestyksestä voi vaikuttaa eri aloille kohdistuvaan konkreettiseen arvostukseen ja myös alan saamaan rahoitukseen. Tieteen ydin on se, josta kuuluu viimeisenä tinkiä, kun valtion tutkimukseen kohdistamaa rahoitusta leikataan. 

Sipulimallin ytimeksi voi sinänsä valita minkä tahansa tieteenalan, vaikka filosofian tai mediatutkimuksen. Ulkokehille päätyvät tällöin ne alat, joiden yleiset tutkimuksen tekemisen muodot eroavat eniten tästä valitusta ytimestä. Sipulimallia ei tarvitse esittää pääkirjoituksessa muotoillulla tavalla, mutta malli elää pääkirjoituksessa esitetyssä positivistista ihannetta seurailevassa muodossaan edelleen varsin hyvin, vaikka sen mielekkyys alojen erilaisuuksien vuoksi onkin kyseenalainen. 

Empiirisyys sipulimallissa

Pääkirjoituksessa tieteen ytimessä ovat empiiriset tieteet ja ulommilla kehillä yhteiskunnalliset, humanistiset ja taiteelliset alat. Kirjoituksessa ei avata, mitä nämä empiiriset tieteet ovat, mutta alojen järjestyksestä voi lukea metodologisen arvostuksen ja poissulkemalla empiirisiksi tieteiksi voi lukea matemaattiset luonnontieteet, lääketieteen, biotieteet, insinööritieteet ja ainakin jossain määrin taloustieteelliset alat. Mallin ulkokehiä kohti edetessä erilaiset etnografiset, narratiiviset, semioottiset tai muut tulkitsevuuteen painottuvat metodiikat ovat alalla merkittävämmässä roolissa ja niin sanotusti käypää tavaraa tutkimuksessa. Mallin empiirisissä tieteissä mittaavaan havaitsemiseen ja tilastolliseen analyysiin perustuvat tutkimukset ovat merkittävämmässä roolissa.

Pääkirjoituksessa tarkoitettu empiirisyys on siis hyvin rajoitettu käsitys empiriasta, jossa ”aitoa” empiiristä aineistoa ovat tilastolliset aineistot. Laadullisiin aineistoihin perustuva empiria on vähemmän empiiristä. 

Ideologisuus sipulimallissa

Mitä kauemmas ytimestä siirrytään, sitä ideologisempaa tutkimus ja tutkimuksen merkityksellisyydestä argumentointi on. Lisäksi erimielisyys tutkimusten tulosten tulkinnasta osoittaa väärää tulkintaa edustavan henkilön moraalista epäilyttävyyttä. Pääkirjoituksessa ideologisuus nähdään ennen kaikkea huonona, tutkimuksen integriteettiä heikentävänä asiana. 

Se, että tutkimuksen tekeminen perustuu johonkin muuhun kuin määrällisiin, tai mallin mukaisiin empiirisiin aineistoihin ei kuitenkaan yksin tee tutkimuksesta heikompaa. Jokaisella tutkimuksella ovat omat lähtökohtansa ja näkökulmansa, jokin asema, josta tutkittavaa kohdetta tarkastellaan. Vahingollista ideologisuutta voi esiintyä tutkimusmetodeista riippumatta. Tällöin puolustetaan jotain tiettyä asennoitumista sitoutuen ajamaan tiettyä asiaa. Pyritään ennemmin vakuuttamaan lukija tulosten perustelun sijaan. Erityisen vahingollista tällainen on, mikäli tutkija ei ole avoin tutkimuksensa lähtökohtien ja oman positionsa avaamisessa. (Ronkainen ym. 2013, 70-78)

Väite tutkimusalojen ideologisuudesta viittaa siis ennen kaikkea siihen, että tutkijapositiota ei osata tunnistaa, eikä sen asettamia rajoituksia oteta huomioon. Tämä varmasti olisikin tutkimusta heikentävä piirre, mutta se ei ole minkään tietyn alan tai tutkimusmetodin erityinen ongelma, vaan huonon tutkimuksen ongelma. 

Sipulimalli elää ja voi hyvin

Miksi pääkirjoitukseen sitten päätyi tämä sipulimallin kuvaama näkemys tieteiden järjestyksestä? Ilmeinen vastaus on tietysti, että tekstin kirjoittanut ei nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Ehkä hän kirjoitti mielestään itsestään selvän luonnehdinnan siitä, miten tieteet nähdään suhteessa toisiinsa.

Esimerkki 1: IPCC raportti 2001

Eräs esimerkki kompleksien ongelmien painottumisesta tietynlaisten tieteiden käsiteltäväksi on vuonna 2011 ilmestynyt artikkeli IPCC:n kolmannen raportin vinoumasta fysikaalisiin ja taloustieteellisiin tieteisiin. Raportti vuodelta 2001 jakautuu kolmen IPCC:n työryhmän analyyseihin. IPCC:n työryhmä 1 keskittyy ilmastonmuutoksen fysikaaliseen perustaan, työryhmä 2 ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja siihen sopeutumiseen ja työryhmä 3 ilmastonmuutoksen hillintään. Artikkelissa kiinnitetään huomio siihen, että raportin sisältämästä arvioidusta tutkimuksesta valtaosa on nimenomaan luonnontieteellistä. Eri työryhmien paino raportin kokonaisuudessa on vinoutunut. Lisäksi yhteiskunnallisten tieteiden osalta tutkimus on paljolti painottunut taloustieteellisiin tutkimuksiin. (Bjurström ja Polk 2011)

Bjurström ja Polk pitävät huolestuttavana myös sitä, että raportti toisintaa tieteiden jakoa luonnontieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin tehdessään jakoa työryhmien 1 ja 3 välillä. Ryhmässä 1 paino on ilmiön mitattavilla ominaisuuksilla ja työryhmässä 3 poliittisiakin ristiriitoja herättävissä ratkaisuihin tähtäävissä tutkimuksissa. Lisäksi työryhmän 3 vinoutunut painottuminen ”vähättelee sosiaalisten instituutioiden merkitystä ja erottaa yhteiskunnat niiden fysikaalisesta perustasta”. (2011, 15.) Tätä erottelua on loivennettu IPCC:n myöhemmissä neljännessä ja viidennessä raportissa vuosilta 2007 ja 2014. 

Bjurströmin ja Polkin havainnot kuvaavat miten joitain tieteitä pidetään tärkeämpinä. Raportit toisintavat representaatiota tiettyjen alojen painavuudesta ja tämä edelleen osaltaan vaikuttaa siihen millaista mielikuvaa mediassa tieteenaloista toistetaan. 

Esimerkki 2:Australian pääministeri ja News Corporation

Tuore esimerkki sipulimallin eloisuudesta on myös Malcolm Turnbullin ja Paul Kellyn sananvaihto. Australian pääministeri Malcolm Turnbull moittii Paul Kellyn edustaman uutisyhtiökonsernin ilmastonmuutoksen vaikutuksia vähättelevää, jopa kieltävää, uutisointilinjaa. Kelly on toimittaja lehdessä The Australian, joka kuuluu välillisesti amerikkalaiseen Rupert Murdochin News Corporation mediaimperiumiin. Sananvaihdossa Turnbull esittää ilmastonmuutoksen olevan ennen kaikkea tekninen ja taloudellinen asia. Ilmastonmuutoksen määrittelevät luonnontieteet ja ratkaisut tulevat insinööritieteiden ja taloustieteiden saralta. Tämä lausuma heijastelee hyvin lähes 20 vuotta aikaisemmin ilmestyneessä IPCC:n raportissa havaittua vinoumaa. (SBS News 2020.)

Turnbull esittää, että Kelly ja hänen edustamansa media ovat kääntäneet ilmastonmuutoksen, joka on fysikaalinen ilmiö, ”laimentamattomaksi ideologiaksi ja idiotiaksi”, mikä tekee sanomatonta vahinkoa läntiselle demokratialle. Turnbullin mukaan ilmastonmuutoksen käsittely on insinööritieteiden ja taloustieteiden asia, ei ideologinen mielipidekysymys. Australian maastopalojen syyksi media on esittänyt tuhopolttajia ennemmin kuin ilmastonmuutoksen muuttamia sääoloja. News Corporationin linjan kestämättömyyttä Turnbull osoittaa sillä, että James Murdoch, mediaimperiumin merkittävä johtaja ja Rupert Murdochin poika, on sanoutunut irti sukunsa edustamasta medialinjasta ja vetäytynyt pois konsernista. Turnbull vaatii, että toimittajat sanoisivat lopultakin, että ”nyt riittää” ja ottaisivat mallia James Murdochista ja hänen kannanotostaan ilmastonmuutoksen kieltävään uutisointiin. 

Syytöksiin Kelly puolustautuu muutamilla perusteluilla. News Corporationilla on useita julkaisuja, jotka edistävät ilmastonmuutoksen vastaista toimintaa. Kelly esittää, että ei saisi olla niin, propagointi yhdestä näkökulmasta olisi sallittua, mutta vastakkaisen näkemyksen esittäminen olisi kiellettyä. Kellyn mukaan median valtaa politiikassa liioitellaan. Se, että ilmastonmuutokseen aktiivisimmin suhtautuvat puolueet ovat hävinneet vaaleissa, ei ole median vaikutusta. Lisäksi Kelly pitää yksityisasianaan, millaisia päätöksiä hän tekee uransa kanssa ja millaisen moraalisen position hän asioihin ottaa.

Videossa kummankin puhujan puheenvuoroissa on hyviä tarttumakohtia ideologisuuden pohdinnan kannalta. Kellyn esittämä ajatus siitä, että median pitäisi esitellä myös kriittisiä ja ilmastonmuutoksen kieltäviä kantoja tasapuolisuuden nimissä kuvaa hyvin tasapuolisuusharhaa, joka johtaa tässä tapauksessa ilmastodenialismin suhteettomaan paisutteluun. Media tulee luoneeksi liikkeen, joka alkaa näyttäytyä varteenotettavana vaihtoehtona. Tällaiseen ei välttämättä liity pahaa tahtoa, vaan kyse voi olla myös naivista uskosta siihen, että erilaiset näkemykset ovat yhtä tärkeitä. Taustalla voi olla usko valistuneeseen ja omaa ajatteluaan kriittisesti käyttävään median seuraajaan, joka kykenee valitsemaan mediasisällöistä uskottavimmat esitykset, joiden perusteella hän pystyy muodostamaan oman kantansa asioihin.

Turnbullin puheenvuorosta esiin nousee erityisesti hänen esittämänsä sipulimallin hyvinvointia kuvaava näkemys, että ilmastonmuutos on ennen kaikkea tekninen ja taloudellinen asia, ”matter of engineering and economics”. Tämä kuvaa eräänlaista ideologista suhtautumista ympäristöasioihin. Nähtävästi hän on huolissaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista taloudellisista ongelmista ja kokee, että ratkaisut ovat teknisiä, insinööritieteiden asioita. Toisenlainen näkemys ratkaisuista voisi olla vahvasti humanistisempi tai ”ideologisempi”, merkittävän asennemuutoksen saavuttaminen niin, että luovuttaisiin kokonaan näistä rakenteista, jotka ovat ilmastonmuutoksen aiheuttaneet. 

 

Turnbullilta jää tässä yhteydessä huomaamatta taloudellisen toiminnan ja sitä ylläpitävän kulutuskeskeisyyden vaikutus kokonaisuuteen. Toisaalta hän voi myös tarkoituksella luoda kontrastia Kellyn ideologisena jääräpäisyytenä näkemäänsä ilmastodenialismiin käyttämällä nimenomaan niin sanottujen ”vakavien tieteiden” näkökulmaa vedotessaan keskustelun katsojiin. Turnbull tuskin odottaa, että Kelly muuttaisi suhtautumistaan edustamaansa ilmastonmuutosuutisointiin tuon lyhyen keskustelun aikana.

Lopuksi

Vuoden 2019 syksyllä osallistuin Lundin yliopistossa järjestettyyn Global environmental governance today – Actors, institutions complexity –opintojaksoon (CEC). Opintojaksosta päävastuussa oli paikallinen valtio-opin oppiaine ja paino oli nimenomaan kansainvälisen ympäristöpäätöksenteon monitoimijuudessa ja erilaisissa päätöksentekomenettelyissä. Tuolla viikon kestäneellä kurssilla meitä osallistujia oli parikymmentä eri aloilta. Kurssin päätteeksi, keskustellessamme kurssin jatkokehittämisestä, kysyin osallistujilta, kuinka moni heistä katsoo olevansa luonnontieteiden alalta. Vain kaksi näki oman alansa luonnontieteellisenä, me muut olimme pääasiassa yhteiskuntatieteellisiltä aloilta. 

Annoin kurssin kehitysehdotukseksi, että jatkossa kurssia voisi markkinoida enemmän myös luonnontieteilijöille. Koska tässä esseessä hahmottelemani ja myös Helsingin sanomien pääkirjoituksessa ikään kuin itsestäänselvyytenä esiintynyt sipulimalli, jonka keskiössä ovat mittaavaan havainnontiin perustuvat tieteet, olisi tärkeää, että myös näiden alojen edustajat tuntisivat päätöksenteon mekanismeja. He ovat kuitenkin niitä, joilta esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista kysytään ja joilta samassa yhteydessä kysytään myös ajatuksia toimenpide-ehdotuksiksi. Valistuneiden ehdotusten esittämiseksi olisi eduksi tuntea myös sitä poliittista apparaattia, jossa päätökset muodostetaan.

Sipulimalli on elinvoimaisuudestaan huolimatta huono esitys tieteiden suhteista. Se on itsessään ideologinen ja painottaa tiettyjä aloja ilman kelvollista perustetta. Erityisesti luonteeltaan monitieteisten ongelmakokonaisuuksien käsittelylle sipulimalli on vahingollinen. Vinoutuneet alapainotukset pelkistävät ongelmia ja osa ratkaisuista voi jäädä löytymättä. Mediassa tämä vinoutunut painotus toistuu, koska se nähdään niin luonnollisena, kaikkien jo jakamana käsityksenä tieteiden järjestyksestä, kuten kävi Helsingin sanomien pääkirjoituksessa huhtikuun alussa.

Lähteet

Tämä essee perustuu Tampereen yliopistossa lukuvuonna 2020-21 suorittamieni Viestinnän monitieteisten opintojen perusopintojen (25 op) aikana kirjoittamaani tekstiin. Näihin opintoihin perustavia tekstejä pistän julki useita kesän 2021 aikana.

 

Bjurström, Andreas ja Polk, Merritt (2011): “Physical and economic bias in climate change research: A scientometric study of IPCC Third Assessment Report”. Climatic Change, 108(1), 1–22. https://doi.org/10.1007/s10584-011-0018-8

 
CEC (2021): ClimBEco Courses, Lundin yliopisto. Centre for Environmental and Climate Science Saatavilla https://www.cec.lu.se/education/postgraduate-studies/climbeco/courses  

HS (2021): ”Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput”, Helsingin Sanomat 3.4.2021. Saatavilla https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007898507.html 

Jokelin, Liila (2021): ”Haluan eroon valkoisesta, heteronormatiivisesta ja patriarkaalisesta maailmasta – Teatterikorkeakoulussa olen silti ’unwoke’”, YLE Kulttuuricoctail. Saatavilla https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/23/haluan-eroon-valkoisesta-heteronormatiivisesta-ja-patriarkaalisesta-maailmasta

Nelskylä, Lena (2021): ” Helsingin Sanomien pääkirjoitus sai yliopistoväen veren kuohumaan: "Siellä oli onnettomia sanankäänteitä", myöntää päätoimittaja”, YLE uutiset 9.4.2021. Saatavilla https://yle.fi/uutiset/3-11876766 

Ronkainen, Suvi, Pehkonen, Leila, Lindblom-Ylänne, Sari ja Paavilainen, Eija (2013): Tutkimuksen voimasanat. Sanoma Pro Oy, Helsinki. Linkki Utuvolteriin.

Rämö, Aurora ja Prokofjev, Viivi (2020): ”Tämä ei nyt ole ookoo”. Suomen kuvalehti 11.12.2020. Saatavilla https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellista-vakivaltaa-opiskelijaa-kohtaan-taidekoulut-luovivat-opiskelijoiden-vaatimusten-keskella/

SBS News (2020) “Malcolm Turnbull slams News Corp journalist over climate change”. SBS News 10.11.2020, saatavilla https://www.sbs.com.au/news/malcolm-turnbull-slams-news-corp-journalist-over-climate-change