Tiedeviestinnän muodoista ja raskaudesta

Tiedeviestinnän muodoista ja raskaudesta

tl;dr Koordinoin syksyllä ympäristöfilosofiasarjan. Tässä tarkastelen sarjaa tiedeviestintänä.

Tutkimustyöhön sanotaan kuuluvan myös tutkimusviestintä siten, että se olisi osa tehtävää työtä. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan viestintä on usein varsinaisen työn ulkopuolista lisätyötä, jota ei huomioida millään tavalla työsuorituksena. Itsenäistä, ja usein yksinäistäkin, tutkimustaan tekevän kohdalla on niin, että erityisesti kaikenlainen sosiaalisessa mediassa käytettävä aika on pois varsinaisesta kirjoitustyöstä.

Tiedeviestinnän voi kuitenkin nähdä sosiaalisessa mediassa seikkailemista laajemmin, omaa tutkimusta edistävänä ajatusten selkeyttämiseen tähtäävänä pyrkimyksenä. Eräs viestinnän muoto, joka voi olla integroitavissa osaksi omaa työtä on yleistajuinen yleisöluento. Tutkimusta yleistajuistaessa se muuttuu toiseen muotoon, mikä voi paljastaa siinä olevia epäjatkuvuuksia ja sellaisia puutteita, jotka eivät muuten kävisi ilmi.

Kissa pohtii puutteita. Erityisesti pohdittavana on, kannattaako tuon kovin puutteellisen ihmisen kanssa asua ollenkaan.

Tiedeviestinnän vaativuuden ongelmallisuus on sukua yleisille tieteen vaikuttavuuden arvioinnin ongelmille. Jaakko Suominen (2019) pohtii kirjoituksessaan ”Viisi vinkkiä tuottavampaan tutkimukseen? ” tiedejulkaisemisen huomiotaloudellista ongelmaa. Tutkimukselta odotetaan nykyisin paljon julkaisemista, ja erilaisia vaikuttavuusmittareita käytetään myös julkaisukanavien valinnan perusteina. Tiuha julkaiseminen ja tutkimuksen hetkellinen laaja näkyvyys ei Suomisen mukaan ole tae tutkimuksen pidempiaikaisesta vaikuttavuudesta. Samaa aihetta sivuaa Tessa Horila (2017) huomauttaessaan, että vuorovaikutusosaaminen tulkitaan hyväksi aina osana yhteiskuntaa ja sen arvoja. Se, mitä viestinnältä ja vuorovaikutukselta odotetaan, vaihtelee toimintakulttuurista toiseen.

Tiedeviestin muotoileminen

Vaikka tällä hetkellä tutkimukselta ja tiedeviestinnältä odotetaan jatkuvaa läsnäoloa mediassa ja julkisessa keskustelussa, tiedeviestinnän, kuten muunkin tutkimusjulkaisemisen, tulisi olla lyhyitä hyötyjä pidemmälle tähtäävää. 

Tiedeviestinnällä pitäisi olla kohderyhmä, joka on harkittu: kuka voisi tarvita tätä tutkimustietoa ja mitä minä tutkijana voin heille tarjota, ja miten tavoitan kohderyhmäni? Näiden kysymysten hahmotteluun voi käyttää avuksi esimerkiksi Poutasen ja Laaksosen (2015) tutkijan viestintätyökalua. Työkalussa viestintä jaetaan sen suunnitteluun ja toteutukseen. Suunnitellessa tunnistetaan kohderyhmä ja se, miten heidät tavoitetaan. Lisäksi analysoidaan kohderyhmän tietotarpeita, mistä he ovat kiinnostuneita, ja myös asetetaan viestinnälle jokin tavoite. 

Alapuoliseen taulukkoon olen hahmotellut Poutasen ja Laaksosen työkalun avulla syksyllä 2020 Turun luonnonsuojeluyhdistyksen ja Turun yliopiston filosofian oppiaineen yhteistyönä koordinoimani yleistajuisen ympäristöfilosofian esitelmäsarjan tiedeviestinnän näkökulmasta.

Ympäristöfilosofiasarjan 2020 toteutuksen tulkitseminen tiedeviestintänä Poutasen ja Laaksosen (2015) tutkijan viestintätyökalun avulla.

Poutasen ja Laaksosen työkalu soveltuu viestinnän suunnitteluun, se pitää sisällään keskeiset viestinnän suunnittelun apuna toimivat kysymykset. Puutteena työkalussa voi pitää, että se ei suoraan sisällä viestinnän onnistumisen analysointia, joka on olennainen osa jatkoviestinnän suunnittelussa. Mutta tämän reflektion lisääminen viestinnän tarkasteluun ei varmasti ole ylivoimainen ponnistus kenellekään. Onnistumisten ja epäonnistumisten tunnistaminen auttaa tutkijaa seuraavien viestintätoteutusten kanssa.

Lähteet
Horila, Tessa (2017): ”Mikä on tämän ajan vuorovaikutusosaamista?” Prologos ry:n blogi. Viitattu 12.1.2021. Saatavilla http://prologos.fi/mika-on-taman-ajan-vuorovaikutusosaamista/

Poutanen, Petro ja Laaksonen, Salla-Maaria (2015): ”’Miksi vaivautua?’ Tutkimusmaailman trendit haastavat tutkijat viestimään työstään”. Tiedeviestintä-blogi. Viitattu 12.1.2021. Saatavilla https://blogs.helsinki.fi/tiedeviestinta/2015/05/06/miksi-vaivautua-tutkimusmaailman-trendit-haastavat-tutkijat-viestimaan-tyostaan/

Suominen, Jaakko (2019): ”Viisi vinkkiä tuottavampaan tutkimukseen”. Turun yliopiston blogi. Viitattu 12.1.2021. Saatavilla https://blogit.utu.fi/utu/2019/11/12/viisi-vinkkia-tuottavampaan-tutkimukseen/